Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Naislaulajilla oli sävykäs konsertti

Mäntän Naislaulajat järjesti sunnuntaina syyskonsertin Mänttä-Vilppulan kaupungintalon valtuustosalissa. Nykyään vuonna 1956 perustettu kuoro toimii Autere-opiston kuorona. Konsertissa saatiin kuulla sekä perinteistä että vähän uudempaa naiskuoromusiikkia, mutta myös jotain aivan muuta. Äiti-tytärduo Ulla Hangaslahti ja Senja Komonen astuivat yleisön eteen kahteen otteeseen ja toivat raikkaan lisän konserttiin. Kuoron taiteellinen johtaja Marjukka Manner oli koonnut mukavan monipuolisen ohjelmiston ja kuoro aloitti esityksen Sari Kaasisen kappaleella Alanko . Sitä seurasi Oskar Merikannon iki-ihana Tuulantei . Ensimmäisen setin päätti Dick Fellerin kappale Jotkut päivät on kultaa . Ilman turhia taukoja yleisön eteen päästettiin Ulla Hangaslahti ja Senja Komonen, joista jälkimmäinen säesti kolmen kappaleen pituista esitystä kitaralla. Äänet soivat yhteen niin kuin vain toisensa todella hyvin tuntevien laulajien äänet voivat soida. Taas marssi kuoro lavalle ja esitti tällä kertaa neljä kappaletta, joista kolme ensimmäistä oli lintuteemaisia. Tällä kertaa laulu kulki jo paljon vapautuneemmin kuin ensimmäisessä setissä, jossa taisi vähän jännittää. Mäntän Naislaulajat on nykyisellään todella pieni kuoro. Lavalla nähtiin ainoastaan yksitoista laulajaa, joten jännitykset kuuluvat selkeästi ja toisaalta kuuluu myös se, kun äänet alkavat soida rennommin. Äiti-tytärduon toisessa osiossa saatiin kuulla yksi omista lempikappaleistani Toni Edelmanin Goethen sanoihin säveltämä Armaan läheisyys, jonka upea melodia soi päässä vielä pitkään konsertin jälkeen. Konsertin yhteydessä jaettiin kaksi ansiomerkkiä. Eeva-Liisa Virta sai Naiskuoroliiton 60-vuotislaulajamerkin ja kuoronjohtaja Marjukka Manner kuoronjohtajan 10-vuotisansiomerkin. Konsertti päättyi Mia Makarofin säveltämään ja sanoittamaan kappaleeseen Laulua elämä soi. Mänttä-Vilppulan muut kuorot keräävät yleensä konsertteihinsa täysiä saleja, mutta nyt paikalla oli ainoastaan kourallinen väkeä. Mistä tämä mahtaa johtua? Taidollisesti ei kuoro muille kuoroille häviä, mutta laulajamäärässä kyllä. Ongelma on sama kuin paikallisissa soittokunnissa. Esittäjiä on liian vähän. Monella esiintyjällä alkavat viimeiset esitysvuodet olla edessä, eikä uusia tulokkaita ole tarjolla.