Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Sodan sirpaleista sisukkaalla ja periksiantamattomalla työllä oman maan onneen

Markku Pölösen ohjaama romanttinen draamaelokuva Oma maa (2018) sijoittuu vuosiin 1942–1952 kuvaten sodan päättymisen jälkeistä rakennuskautta Suomessa. Pölönen on myös käsikirjoittanut elokuvan yhdessä Antti Heikkisen ja Paula Vesalan kanssa, joista viimeisenä mainittu toimi elokuvassa dramaturgina. Elokuva kertoo nuoresta parista, joka sodan jättämän epävarmuuden ja surun keskellä löytää toivon rakkaudesta. Leipomoa pyörittävästä perheestä oleva Anni ( Oona Airola ) rakastuu sodassa haavoittuneeseen Veikkoon ( Konsta Laakso ). Anni vastustaa isänsä kieltoja, jättää kaupungin taakseen ja lähtee Veikon mukaan Pohjois-Karjalaan rakentamaan yhteistä tulevaisuutta. He saavat valtiolta niin sanotun kylmän tilan, johon lähtevät yhdessä rakentamaan tulevaisuuttaan. Vaikka tilanteet muuttuvat, eikä kaikki mene suunnitelmien mukaisesti, Anni ei anna periksi. Tämä on hyvää kuvausta suomalaisesta sisusta ja antaa pienen palan ymmärrystä sota-ajasta ihmiselle, joka ei ole sitä elänyt. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Elokuva ei ole pelkkää romantiikkaa, vaan se näyttää käytännön tekoja uuden elämän rakentamiseksi. Elokuvaa jaksaa katsoa ja siinä on jotakin kaikenlaisille katsojille. Elokuva antaa myös perspektiiviä asioille. Nykyistä elämää osaa arvostaa paremmin, kun on nähnyt sodan vaikutuksen ja mistä suomalaiset ovat tiensä rakentaneet tähän pisteeseen, jossa nyt saamme elää. Päänäyttelijät ovat nuoria, mutta tekevät silti uskottavat näyttelijäsuoritukset. Elokuvan teema on vakava ja sitä on hieman kevennetty sopivalla määrällä huumoria. Elokuvassa on hauskoja ja voimakkaita hahmoja, jotka tuovat omat sävynsä tarinaan. Erityisesti Arto Heikkilän hahmo naurattaa ja tuo elokuvan juoneen huumoria. Muita merkittäviä sivurooleja elokuvassa näyttelevät Marjaana Maijala, Hannu-Pekka Björkman, Antti Virmavirta, Mika Nuojua, Sanna-Kaisa Palo, Marja Packalén, Helmi Linnosmaa ja Henri Tuominen, jotka sopivat rooleihinsa mainiosti. Elokuvassa näytetään sodan jälkeisen Suomen monet puolet – sodan jättämät arvet ihmisiin, suru, epävarmuus, asioiden kieltäminen ja niitä pakeneminen alkoholiin sekä ihmisten välinen rakkaus ja yhteistyö, yksilöiden sisukkuus, päättäväisyys sekä usko paremmasta huomisesta, sisua unohtamatta. Elokuva-arvosteluita kirjoitetaan Bio Säteen elokuvatarjonnasta. Minna Pynnöniemi