Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Punaiset siunattiin Ruovedellä jo vuonna 1918

Nuori 27-vuotias vt. kirkkoherra Olavi K. Heliövaara siunasi punaiset kaatuneet Ruovedellä heti sotatapahtumien keskellä maalis-huhtikuussa vuonna 1918. Haudankaivaja Akseli Moision Kansan Lehdessä 6.8.1964 julkaistu haastattelu vahvistaa siunaamisen tapahtuneen. Hautajaisia oli neljänä eri päivänä. Kaikkiaan Heliövaara siunasi 36 vainajaa. Suurin osa heistä vainajista oli niinsanotulta Vilppulan rintamalta, lähellä rajaa Ruoveden Väärinmajan taisteluissa kaatuneita punaisia. Nimeltä tunnetut vainajat olivat Ruoveden Jäminginkylän Korpelan luona 2. maaliskuuta menehtyneitä. Kaatuneet olivat ulkopaikkakuntalaisia, kotoisin Helsingistä. Ruoveden kirkonkylään taistelut eivät yltäneet, eivätkä ruovesiläiset sodan aikana taistelleet toisiaan vastaan. Tästä huolimatta sodassa kuoli noin 330 ruovesiläistä, pääosa heistä vankileireillä. Sotaorpoja jäi kaikkiaan 285. Heliövaaran lista Heliövaara laati maalis-huhtikuun hautauksista 1.5.1918 allekirjoittamansa listan. Listassa on 14 nimeltä tunnettua kaartilaista, loput 22 haudattiin vailla henkilötietoja. Seurakunnan arkistoa järjestäneen Erkki Visalan löytämä lista on ollut jo pitkään tuttu paikkakunnan historian harrastajille. Artikkeli haudankaivaja Moision työstä sodan aikana löytyi lopulta sinnikkään työn kautta. Punaisten kirkollinen hautaan siunaaminen sodan alkuvaiheissa ei ollut tavatonta. Hautauksia toimitettiin kirkkolain säädöksiä ja omaisten toivomuksia noudattaen. Tiedot hautaan siunaamisista ovat kuitenkin vähäisiä ja paikkakuntakohtaisia. Kansanvaltuuskunnan punaisessa Suomessa tunnettiin laajalti epäluuloa kirkon toimintaa ja pyhiä toimituksia kohtaan. Toveriliitot, jotka julkistettiin työväenlehtien ilmoituksilla, syrjäyttivät sodan aikana kirkolliset avioliittoon vihkimiset. Hautauksissa papilla oli punaisessa Suomessa usein sivurooli, tai sitten hän ei ollut lainkaan mukana. Olavi Heliövaaran toiminnassa Ruovedellä oli poikkeuksellista se, että hän toimi punaisten kaatuneiden siunaamisessa ripeästi. Korpelan luona maaliskuun 2. päivänä kaatuneet haudattiin ja siunattiin jo viikon päästä Ruoveden kirkkomaahan. Vainajat kuljetettiin todennäköisesti jääteitä pitkin kirkolle. Maantiekuljetuskin on ollut mahdollinen, sillä valkoiset suhtautuivat Ruovedellä vainajien kuljetuksiin ja kaatuneitten hautaamiseen kunnioittavasti. Tätä ilmensi jo aiemmin helmikuun puolivälissä Pekkaan kartanossa tapahtunut venäläismatruusien hautaaminen. Pekkalan taistelun jälkeen kartanoa puolustaneet lapualaiset suojeluskuntalaiset hautasivat kentälle jääneet laivastosotilaat. Mukana Pekkalassa oli Karhumäen Opiston niinsanotun. körttikaartin poikia. Toimitus on luonteeltaan hautaan siunaaminen, sillä Ruoveden kirkon puutarhuri Väinö Koivisto luki haudalla Isä Meidän -rukouksen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tuleva Oulun piispa Olavi K. Heliövaara oli vihitty papiksi loppiaisena vuonna 1914. Lapsenkasvoinen 22-vuotias kangasalalaispoika otettiin hyvin vastaan hänen ensimmäisessä virkapaikassaan Ruovedellä. Rovasti Johan Schönbergin kuoltua vuonna 1916 Heliövaara jatkoi hänen työtään vuoteen 1922 asti. Hän avioitui sodan päätyttyä 30.5.1918 Kannuksessa taiteellisesta lahjakkuudestaan tunnetun rovastin tyttären Hanna Schönbergin kanssa. Olavi Heliövaara seurasi kristillistä humaania kutsumustaan toteuttaen samalla yhteiskunnallista vastuutaan. Tämä tuli ilmi paikkakunnalla jo juhlittaessa tsaarinvallan kukistumista maaliskuussa 1917. Heliövaara puhui tuolloin kansalaisjärjestöjen järjestämässä yhteisessä vallankumousjuhlassa sekä kirkossa että työväentalolla. Paikalla oli 2 000 ihmistä. Työväentalolla puhuivat myös paikkakunnan kansanedustajat Eemil Paronen ( sd), Juho Kujanen (sd ) ja Nuorsuomalaisten K.R. Häkkinen . Sota väistyi Ruoveden kylistä seitsemän viikon jälkeen maaliskuun lopussa. Valkoisten sodassa kaatuneiden ruovesiläisten 12 vainajan sankarihautajaiset pidettiin 17. huhtikuuta. Toukokuun ajan Heliövaara toimi Tampereella sairaala- ja vankileirityössä. Joulukuun vaaleissa hänet valittiin Ruoveden kunnanvaltuustoon Ruoveden Suomalaisen Seuran listalta. Hän oli mukana sodan jälkihoidossa toimien muun muassa. Ruoveden sotaorpojen Väärinmajan lastenkodin hallituksen puheenjohtajana. Heliövaara eteni virkaurallaan, joka vei hänet Raahen kautta Porvoon suomalaisen seurakunnan kirkkoherraksi ja perustetun Kirkkohallituksen ensimmäiseksi pappisjäseneksi. Oulun hiippakunnan piispaksi hänet nimitettiin vuonna 1954. Heliövaara kuoli Oulussa vuonna 1980. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Ruoveden kappalainen .