Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Hongkong herätti tietoisuuteen: Winnie Chan tiesi jo lapsena haluavansa taiteilijaksi

Residenssin työhuoneen seinällä roikkuu kaksi pientä käsilaukkua, jotka kiteyttävät Winnie Chanin (s. 1989) taiteellisen ajattelun ydintä. Ne on tehty kierrätysmateriaalista. Laukkuosat ovat munakennoja, ja olkahihnat pahvia. Toiseen hihnaan on kirjoitettu kertosäe Billy Joelin kappaleesta Honesty (rehellisyys). Hän vietti lapsuutensa Hongkongissa. Isä on hongkongilainen, mutta äiti on kiinalainen. Rajajärjestelyjen vuoksi perhe joutui kulkemaan kahden maan välillä. Lisäksi isän työpaikka oli Kiinassa, ja Chan asui isovanhempiensa hoivissa. –Minulla oli vähän leluja, ja isovanhempani eivät oikein osanneet leikkiä kanssani, joten vietin paljon aikaa yksin katsellen Hongkongin kadulla kulkevia ihmisiä – ja piirsin. Noina vuosina koulutytön mieleen piirtyi kuva mielettömästä shoppailusta ja kuluttamisesta. Ihmiset kulkivat ostoskassit käsissään, ja kaupunkilaisten ainoa elämänarvo tuntui olevan kulutustarvikkeiden hankinta. –Katselin hongkongilaisia, kun he kulkivat kaupasta toiseen. Oli kuin heidän kasvoillaan olisi ollut kova naamio, joka esti rehellisen elämän kohtaamisen. Jo lapsena piirtäminen tuntui omalta tekemiseltä, ja Chan tiesi haluavansa taiteilijaksi. Kuusitoistavuotiaana hän muutti Englantiin, ja kävi taidepainotteisen erityislukion ja opiskeli kaupallisia aineita. Sen jälkeen hän palasi vielä Hongkongiin, mutta sen kiireinen ja pinnallinen ilmapiiri ahdisti niin paljon, että hän muutti takaisin Englantiin. Lontoolaisessa yliopistossa hän suoritti kuvataiteen maisterin tutkinnon. –Lontookaan ei tuntunut minulle oikealta paikalta, se muistutti liian paljon Hongkongia. Totta kai siellä on paljon mahdollisuuksia, mutta sen elämänrytmi ei tuntunut omalta. Nyt Chan asuu Exeterissä, Englannin Devonissa. Siellä hän kokee saavansa enemmän tilaa elää, ja siellä opiskelee myös hänen siskonsa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Chanin päätekniikka on maalaus. Hän kokee olevansa taiteilija, joka on tietoinen ympäristömme lainalaisuuksista. Hän myöntää, että omaankin elämään on kuulunut shoppailukausia, mutta nykyään hän pyrkii välttämään turhaa kulutusta. –Voi olla, että kuluttaminen kasvattaa ainakin joidenkin taloutta, mutta nykymuodossaan se ei tee hyvää ympäristölle. Chanin taide lähtee aina hänestä itsestään. Hän on tehnyt maalaussarjoja eri aiheista, joissa hän käsittelee muun muassa omaa historiaansa ja esineitä, jotka ympäröivät häntä. Työhuoneen seinällä on myös tekstejä ja luonnoksia, joissa hän pohtii avoimesti omaa mieltään ja kehoaan. Ne muuntautuvat jossain vaiheessa lopulliseen taiteen muotoon. Chanin taiteessa valmistelu ja ajattelu vie valtaosan ajasta. Jo koulussa häntä harmitti, että siellä puhuttiin vain faktoista, ja elämisen käsittely jäi vähäiseksi. Nykyään hän lukee paljon psykologista ja filosofista tekstiä ja tutustuu valmisteilla olevan teoksen aiheeseen. Itse maalaaminen käy sitten nopeasti. Käsitellessään omaa identiteettiään hän tuntee olevansa kaikkien ihmisten äärellä. –En ole kuitenkaan poliittinen taiteilija. Haluan tuoda taiteellani esiin vaikeaksi kokemiani asioita ja herätellä ihmisiä huomaamaan ne. Residenssivierailunsa aikana Chan on kierrellyt paljon erilaisissa kaupunkitiloissa ja luonnossa. Hän on kuvannut ja kerännyt aineistoa taiteeseensa juuri kierrätysmielessä. Joulukuun seitsemäntenä päivänä avautuu hänen näyttelynsä Aleksanterin linnassa.