Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot Blogit

Rafael lahjapajalla

Olin työskennellyt lahjapajalla paketoimassa kaksi päivää. Tontut häärivät ympärilläni, mutta Kalevia ja Markusta lukuun ottamatta kukaan ei puhunut minulle. Osa tontuista nauroi, kun he kävelivät ohitseni, ja se sai minut punastumaan. Työskentelyni oli kuitenkin sujunut hyvin siihen hetkeen asti, kun jostain kuului huuto: “Tuo sen teki! Napatkaa se!”. Katsoin taakseni ja tajusin, että olin kääntänyt vahingossa väärää vipua joulupaperikoneesta. Näin koneen savuavan ja poistuin paikalta vähin äänin. Pian kuului kamala rysäys. En edes uskaltanut katsoa taakseni. Lähdin kävelemään nopeasti ovea päin, kunnes kookas hahmo seisoi edessäni. –Terve vaan! Sinäpä olet iso tontuksi. On tainnut joulutortut maistua. Jotenkin minulla oli huono fiilis tuosta jättiläisestä. Hän muistutti etäisesti joulupukkia, hänellä vain oli tuuhea valkoinen parta. –Tulin vain katselemaan poroja, Muukalainen virnisti pelottavasti ja salaperäisesti. –Aina iltaisin pidetään lentoharjoitukset, vastasin. –Ja niiden päälle poroille maistuu ruisleipä, Muukalainen puheli lähtien kävelemään kohti metsänlaitaa. Ilmeisesti vähän liian ruskeaksi paistuneen näköinen leipä hänen kainalossaan oli ruisleipä, johon oli jostain syystä jäänyt reikä keskelle.