Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Eurovaalikone

"Elämä on aika paljon isompi juttu, kuin mitä minä olen"

Mänttäläinen sairaalapastori Teemu Paarlahti , 55, joutui syyskuun puolivälissä yllättäen sairaalaan, mutta ei tällä kertaa työtehtävissä, vaan potilaaksi. Syynä oli aivoverenvuoto, joka jälkeenpäin ajatellen antoi kyllä joitain enteitä. –Keuruulla jääkiekko-ottelussa tulostaulun numerot eivät olleet käsitettäviä ja luulin että tulostaulu on rikki, ei ollut. Toinen merkki oli ehkä se, että laskua maksaessa en onnistunut viitenumeron kanssa, pohtii Paarlahti nyt, kun toipuminen on edennyt niin pitkälle, että tällä viikolla arvioidaan jo töihin paluuta. Kirjoittajana tunnettu Paarlahti kertoo, että sanat eivät hukkuneet häneltä missään vaiheessa, mutta jotkin tavut menivät väärin. Työtilanteen hän muistelee tapahtumaviikolla olleen paineistettu jo pari viikkoa ja olo oli väsynyt. Suomalainen hoitaa työnsä viimeiseen asti ja niinpä Paarlahti oli luvannut mennä hoitamaan työtoverinsa siunaustilaisuuden ja menevänsä sitten sairaalaan, että voidaan tutkia mistä oireissa on kyse. –Työtilanteessa ennen sairaalaan menoa, toivoi vain että kaikki sujuisi kuten kuuluu ja ilmeisesti sujui, muistelee Paarlahti. Kuvauksissa sitten todettiin aivoverenvuodon tapahtuneen. Paarlahti oli muutaman päivän vuodepotilaana ja siirtyi sitten kolmeksi viikoksi kuntoutukseen. Hän kertoo, että oli kuntoutusvaiheessa onnellisessa asemassa, elämässä oli monta asiaa, joista kuntoutumisessa koetaan olevan hyötyä: lukeminen, kirjoittaminen, valokuvaus ja musiikki. Näitä asioita hän onkin kuntoutumisen aikana paljon harrastanut. Hän luki kirjoja ja kuunteli äänikirjoja, luki vasta ilmestyneen rikosnovellikokoelmaansa oikovedokset ja kirjoitti tulevan runokirjansa, 60 runoa, käsikirjoituksen. On selvää, että fyysinen sairastuminen vaikuttaa myös mieleen ja horjuttaa ihmisen kaikkivoipaisuutta ja saa ajattelemaan syntyjä syviä. –Minulle on kirkastunut, että minulla on kolmenlaisia ystäviä, on läheiset ihmiset ja ystävät ja sitten ovat kirjat. Ei ole väliä ovatko kirjat paperisia vai äänikirjoja, pääasia että löytyy sanoja, joiden sekaan pääsee välillä suorastaan pakenemaan, kertoo Paarlahti. Mustan huumorin totesivat ystävät olevan Paarlahdella tallella, kun hän laittoi sairaalasta viestiä ja kertoi ensimmäisen tavoitteen olevan estää tietojensa siirtyminen ranteestaan varpaaseensa. Lisäksi toipujan kirjalistaa kun selaa, on siinäkin erotettavissa tietty pilke, kun hän kertoo että oli kuunnellut Seppo Jokisen Kuolevaksi julistetun ja jatkoi Jarkko Sipilän Syvälle haudatulla ja sen jälkeen oli vuorossa Marko Kilven Undertaker – Kuolemantuomio. Luonnollisesti pelkällä huumorilla ei kukaan voi kuitata sairastumista, vaan tulee väkisinkin mietittyä asioita syvemmin. Edelleen voi myös iskeä tietty henkinen matalapaine, joka voi kestää pari tuntia tai pari päivää. –Esimerkiksi kuinka moni asia on tavoittamattomissa, jos ei voi ajaa autoa, eikä halua tässä tilanteessa lähteä jalan tai polkupyörällä liikkeelle, kertoo Paarlahti. Tosiasia on, että ainahan elämä on hauras, mutta tällaisissa tilanteissa katse vielä tarkentuu. Paarlahti kertoo, että hänen luonteellaan ei uskota, että hänellä olisi täällä joku tehtävä, jonka takia hän on täällä vielä, eikä myöhästynyt viimeisestä kiskobussista. Hän ei usko, että hänen elämänsä olisi niin merkittävä, että hänet jätettiin ja joku toinen otettiin. –Elämä ei ole selittämisen asia, jotkut tietyt väylämerkit ovat olemassa ja niiden mukaan on elettävä. Vielä vähemmän puhun nyt suurista asioista kevyesti, pohtii Paarlahti. Hän sanoo, että elämä on aika paljon isompi juttu, kuin mitä minä olen. Entistä vähemmän yritän nyt myös selittää Jumalaa sanoilla. Levollinen luottamus kuitenkin on ja pitää. Teemu Paarlahti, 55. Työ: Sairaalapastori. Koulutus: Valtiotieteiden maisteri, teologian maisteri. Perhe: Puoliso ja kolme aikuista lasta. Kokee olevansa kirjoittaja ennemmin kuin kirjailija: Kirjoittanut 8 omaa kirjaa, runoja ja proosaa, viimeisimpänä Tien varrella Waterloo – Kertomuksia elämän karheilta pinnoilta, rikosnovelleja, Kustantamo Helmivyö, 2018. Paarlahti on myös kirjoittanut yhteisiä teoksia muiden kanssa sekä toimittanut kirjoja. Hän on lisäksi kirjoittanut lehtiin ja ollut mukana yli 30 kokoomateoksessa. "Elämä on aika paljon isompi juttu, kuin mitä minä olen." Teemu Paarlahti