Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Hiljaisuus antaa tilaa ajatuksille

Serlachius-residenssin yläkerrassa työskentelevä Miya Sukune antaa arvoa suomalaiselle hiljaisuudelle. –Täällä kaikki on niin hiljaista. Sen tuntee luonnossa ja myös ihmiset ovat jollain tavalla hiljaisia. Rauhallinen tunnelma houkuttelee ajatuksia esiin. Sukune on ensimmäistä kertaa Suomessa. Hän on syntynyt Japanissa ja asuu Yhdysvalloissa Seattlen lähellä olevalla saarella. Siellä hän kokee elävänsä suurkaupungin ja maaseudun rajalla, missä sääkin on kaksijakoinen: talvella sataa, mutta kesät ovat aurinkoisia. Perhe muutti Yhdysvaltoihin Sukunen ollessa vauva 1980. Hän kokee historian tärkeäksi ja on tietoinen esimerkiksi toisen maailmansodan aikaisista amerikanjapanilaisten internointileireistä. Hänen perhettään ne eivät koskeneet, mutta asia säilyy kollektiivisessa muistissa. Yleensä ottaen japanilaiset ovat olleet merkittävästi rakentamassa alueen elinkeinoelämää. Sukune on käynyt Japanissa vain kerran. Se oli mielenkiintoinen kokemus. –Toisaalta tunsin olevani täysin muukalainen maassa, mutta toisaalta minussa heräsi joku tuttuuden tunne. Tutustuttuaan japanilaiseen taiteeseen, Sukune huomasi yllättäviä yhteyksiä esimerkiksi ranskalaiseen impressionismiin. –Etenkin japanilainen grafiikka alkoi kiinnostaa, mistäpä sen tietää, vaikka se ohjaisi minutkin uuden tekniikan pariin. Sukune kouluttautui taiteilijaksi Seattlessa Cage Academy of Artissa. –Sieltä ei valmistuta maisteriksi, vaan opiskelu on tekniikkakeskeistä. Sain opetusta taiteilijalta, ja keskityimme tekotapoihin ja klassisen realismin ilmaisuun. Mäntässä hän on onnellinen lumesta ja jäästä. Ne ovat jotain uutta, ja myös niiden olomuotojen vaihtelu kiinnostaa. –Katselen koko ajan työhuoneeni ikkunasta edessä olevaa lampea. Sen jää sulaa välillä ja jäätyy takaisin. Pintaan piirtyy muotoja ja myös väriskaala on kaunis. Sukunen tekniikat ovat öljyväri ja piirtäminen. Residenssijaksolla hän kuitenkin työskentelee pääasiassa vesiväreillä, koska niin työt on helpompi kuljettaa kotiin. Pieniä maalauksia syntyy koko ajan, kun hän imee vaikutteita ympäristöstä. Ne ovat eräänlaisia visuaalisia mietteitä kävelyretkiltä syntyneistä kokemuksista. Myös uusia materiaalikokeiluja on ilmaantunut, kuten akvarellin ja virkattujen lappujen yhdistäminen. Hän toivoo ja uskoo, että residenssissä syntyneet työt siirtyvät jossain muodossa myöhäisempiin teoksiin. –Kun vaeltelen täällä kaupungissa ja luonnossa, en etsi mitään erityistä, vaan annan kaiken tulla vapaasti. Vaikka yleensä maalaan suoraan kohdetta, täällä olen myös kuvaillut ja jopa kosketellut eri materiaaleja. Lumen kylmyyden voi tuntea. Talviajan pimeyden määrä on oma kokemuksensa. Se on kiinnostava, mutta ei painostava. Työpöydälle on ilmestynyt maalauksia rakennuksista iltavalossa, muun muassa tehdas on siirtynyt väripigmenttien kautta paperille. –Kun kävelen ulkona illalla, ikkunoissa näkyvät valot korostuvat. Ne tuovat lämpöisiä ajatuksia ja kertovat talojen sisällä olevasta kodikkuudesta. Sukune lähtee takaisin kotiin loppukuussa. Hän on vuoden viimeinen residenssitaiteilija ja aikoo työskennellä joulunajan kaiken rauhan ympäröimänä. –Pidän joulusta, vaikka minua ei siihen ole kasvatettukaan, parasta siinä on kai yhdessäolo ja hyvä mieli. Haluan kiittää Serlachius-residenssin tiimiä tästä saamastani mahdollisuudesta. Täällä on ollut todella hienoa työskennellä, ja fasiliteetit ovat moitteettomat. Residenssijaksonsa aikana Miya Sukune on tehnyt paljon pieniä vesivärimaalauksia. Ne ovat kuin kuvallisia mietteitä hänen kävelyretkiltään Mäntässä. Hän uskoo niiden siirtyvän jossain muodossa tuleviin teoksiin. "Täällä kaikki on niin hiljaista. Sen tuntee luonnossa ja myös ihmiset ovat jollain tavalla hiljaisia."