Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

"Päätöksiä on uskallettava tehdä – pahinta on päättämättömyys"

Arto Pirttilahti , Mänttä-Vilppulan ensimmäisen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja: 1) Kuntaliitosta yritettiin useaan kertaan eri kuntakokoonpanoilla vuosituhannen vaihteessa. Vieläkin harmittaa, että Kuorevesi lipsahti Keski-Suomen puolelle liitosselvitysten yhdessä vaiheessa. Mänttä-Vilppula liitos lähti käyntiin Tarjanteen kaupunki -selvityksen jälkeen 2006. Pari vuotta kestänyt hanke palveluiden yhdistämisestä loi hyvän pohjan 2009 alun kuntaliitokselle. 2) Mänttä-Vilppulan ensimmäinen vuosikymmen on mennyt vaiherikkaasti. Uusi kaupunki sai perinnöksi Pirkanmaan sairaanhoitopiiri -vetoisen terveydenhuoltoalueen. Huono hallintomalli ei kestänyt ristiriitoja ja yhteistyö päättyi oikeusprosesseihin, kustannusten rajuun kasvuun sekä sairaalan alasajoon ja yhteistyösopimuksen purkuun. Kariutunut suunnitelma sote-palveluiden tuotantovastuun siirtämisestä Jämsään on ollut ehkä suurin valtuustoa hajottava prosessi. Pihlajalinna-sopimusta taas Attendo haastoi useaan kertaan. Palveluiden kehittäminen olisi ollut nopeampaa ilman näitä valituksia. Talous on mennyt vuoristorataa eri syistä johtuen. Tällä hetkellä nenä on pinnalla, mutta haasteita riittää. Mänttä-Vilppulassa on hyvä ja kohtuullisen avoin keskustelukulttuuri politiikkojen ja virkamiesten kesken. Vaikeistakin asioista on voitu tehdä päätöksiä. Tähän on auttanut hyvä asioiden valmistelu sekä valtuuston seminaarityyppiset keskustelut. Yritystoiminnan osalta meillä on ollut onnea, että isoja tuotantolaitoksia ei ole suljettu, vaan niitä on kehitetty ja työpaikkaomavaraisuus on säilynyt. Säätiöiden ja kulttuuritoimijoiden mahtava panos on nostanut Mänttä-Vilppulan tunnettavuutta ja vetovoimaa aivan uudelle tasolle. 3) Mänttä-Vilppulan ja Juupajoen yhteinen Mäntänvuoren Terveys Oy on siirrettävissä ilman suurempia muutoksia asiakaspalveluihin tulevaan maakuntaan, kun maakunta- ja sote-uudistus saadaan maaliin. Kaupunki tulee keskittymään elinvoimapalveluihin eli koulutukseen, kaavoitukseen, lähipalveluihin ja kehittämiseen. Tämä on monella tapaa mahdollisuus ja haaste. Varsinkin työllisyyspalveluiden eli kasvupalveluiden toiminnan kehittäminen yhdessä koulutuksen ja varsinkin 2-asteen koulutuksen kanssa nousee tärkeään rooliin. Tällä hetkellä meillä on työvoimapulaa, joka jo vaikuttaa yritysten toimintaa. Toivottavasti saamme myös maakuntahallintoon hyviä päättäjiä puolustamaan kaupungin saavutettavuutta ja palveluita. Mänttä-Vilppula tulee menestymään rohkeilla valinnoilla ja investoinneilla tulevaisuuteen. Hyvät yhteistyösuhteet naapurikuntien kanssa vahvistavat koko aluetta. Kuntaliitoksia tulee varmasti myös jatkossa, jos niitä on tullakseen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Riitta Tuominen , Vilppulan viimeisen kunnanvaltuuston puheenjohtaja: 1) Mielestäni kuntaliitoksen valmistelu sujui hyvässä, rakentavassa hengessä. Hallintokunnat eri sektoreilla paneutuivat annettuihin toimeksiantoihin syvällisesti ja saivat aikaan hyvää tulosta kuntaliitoksen taustatyönä. Kaikilla osapuolilla oli selvä näkemys, että on kuntaliitoksen aika. Viime metreillä neuvottelut meinasivat kariutua nimikysymykseen. Haluttiin nimeksi Vilppulaa ja haluttiin Mänttää. Kuntaliitos olisi kaatunut, ellei olisi tehty kompromissia Mänttä-Vilppula. Pidin silloin nimeä sanahirviönä, mutta nyt olen siihen tottunut ja kun kaupunki on profiloitunut Taidekaupungiksi, nimikin saa olla erikoinen. Tietenkin se saisi olla joku lyhyempi. Varmaan valmistelun aikana oli yksittäisiä eriäviä mielipiteitä ja muutokset aiheuttavat aina vastarintaa, mutta kokonaisuus sujui hyvin. Aika kultaa muistot, mutta ei ainakaan minulle jäänyt mitään hampaankoloon kuntaliitoksen synnystä, paitsi tuo nimi. 2) Alkuun tietenkin oli hakua esimerkiksi päätöksenteossa, kun kaksi erilaista kulttuuria erilaisilla toimintatavoilla ryhtyi hakemaan yhteistä säveltä, mutta pikkuhiljaa edettiin. Taide on vienyt kaupunkia eteenpäin ja tehnyt tunnetuksi. Lakisääteiset palvelut toimivat ja joitain muitakin palveluita on vielä saatu pidettyä. Rakennemuutos koittelee Mänttä-Vilppulaa siinä kuin muitakin vastaavan kokoisia paikkakuntia. En ole enää muutamaan vuoteen ollut päätöksenteossa mukana, joten katselen tilannetta pelkästään kaupunkilaisena ja syyskuusta lähtien olen seurannut tilannetta paikkakunnalta poismuuttaneena. Haasteena näen, miten saadaan Vilppula, Kolho ja Pohjaslahti säilymään palveluiden ja kulkuyhteyksien puolesta elinvoimaisena ja inhimillisenä asua. Kaikestaan kaupungin isona haasteena ovat työpaikkojen säilyttäminen ja uusien saaminen sekä uusien asukkaiden saaminen sekä vanhojen pysyttäminen paikkakunnalla. Edelleen ilmenee jossain määrin niin päättäjissä kuin kaupunkilaisissa rajanveto Mänttä ja Vilppula, vaikka raja on kartalta hävinnyt. Tämän asenteen korjaamiseen on edelleen hyvä kiinnittää huomiota. Totta kai ollaan vilppulalaisia, kolholaisia ja pohjaslahtelaisia, yhteinen nimittäjä on Mänttä-Vilppulan kaupunki. 3) Mielestäni maakuntauudistuksen valmistelu on keskeneräinen ja toteutuminen epävarmaa. Toivon, että valmistelussa otettaisiin aikalisä eikä pakolla runnottaisi keskeneräistä raakiletta päätökseen. Uusia kuntaliitoksia en tässä kohtaan näe, mutta kunnat tekevät jo nyt ja tulevat tekemään yhteistyötä eri hallintokuntien kesken, mikä on hyvin järkevää. Jos maakuntauudistus toteutuu, mikä sitten on kaikestaan tilanne? Sitä en lähde arvailemaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tero Rönni , Mäntän viimeisen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja: 1) Kuntaliitoksen synnystä ensimmäinen mieleen tuleva asia on nimeen liittyvä. Työryhmät olivat tehneet hyvää työtä ja hallitusten päätettäväksi oli jäänyt uuden kunnan nimi ja vaakuna. Kokoonnuimme maanantaina, emmekä päässeet mihinkään tulokseen nimestä. Vilppulalaisille ei kelvannut muu, kuin Vilppula. Tätä me emme hyväksyneet. Ajattelimme, että tässä tämä nyt oli. Tiistaiaamuna mennessäni junalla eduskuntaan soitti Mäntän hallituksen puheenjohtaja ja kertoi, että nyt yhteisnimi kelpaakin. Mielestäni tämä oli sitä kepulaisten tyypillistä iltalypsyä. 2) Kahden täysin erilaisen kulttuurin yhteensovittaminen ei ole ollut helppoa. Alkuvuosina piti useamman kerran huomauttaa aloittanutta kunnanjohtajaa siitä, että virkamiehet päättävät vain tietyissä rajoissa ja esittelevät muut asiat poliittisille päättäjille hallitukseen tai valtuustoon. Muutos tuli uuden kaupunginjohtajan tullessa remmiin, joskin hänelle vielä vuoden toiminnan jälkeenkin tultiin sanomaan, että edellinen lupasi sitä ja tätä. Muutenkin edelleen näkyy Mänttä ja Vilppula eri kuntina eräiden päätöksentekijöiden toiminnassa. Ilmeisesti tässä tarvitaan uusien päättäjien astuminen remmiin, jolloin opitaan näkemään kokonaisuuksia, eikä tuijoteta vain omaan napaan. 3) Koko maakuntauudistus on mielestäni täysin typerä juttu, jossa lisätään vain byrokratiaa. Meillä reunakunnilla on näissä maakunnissa myös tulevaisuudessa koiran osa. Keskuskunnat ympäristöineen sanelevat mitä tehdään. En myöskään usko uusiin kuntaliitoksiin, sen verran hyvin tunnen nämä naapurikuntien päättäjät ja virkamiehet. Eikä niistä liitoksista näillä etäisyyksillä mitään hyötyäkään saada. Mikko Kivilahti , Vilppulan viimeisen kunnanhallituksen puheenjohtaja: 1) Ennen kuntaliitosta oli pitkien keskustelujen jälkeen päädytty yhdistää Mäntän ja Vilppulan pelastuslaitokset. Sitten tuli ajatus että, kuntien palvelutuotantoa tulisi enenevässä määrin yhdistää, koska jo silloin oli esimerkiksi terveydenhuoltoalue, joka toimi yhdessä Mäntän, Vilppulan ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Päädyttiin yhteisiin lautakuntiin ja viranhaltijoihin. Nyt ajatellen tämä oli eräänlaista esileikkiä ennen varsinaista liitosta. Minulle eräs henkilö sanoi: "Pelastuslaitos kun on pystytty yhdistämään, niin mahdollinen kuntaliitoskin on jo helppo juttu." Kuitenkin on niin, että muistoja eri vaiheista olisi oikeastaan yhden ainakin 150-sivuisen kirjan verran. Oli neuvotteluja, neuvotteluja, vääntöä, vastoinkäymisiä ja hauskojakin tapahtumia. Asiat olivat kuitenkin koko ajan hallinnassa. Vuorotellen Mäntän kaupunginhallituksen puheenjohtajan Auli Välimäen kanssa olimme valmisteluryhmien puheenjohtajina. Vilppulan talous oli 2004–2005 tiukoilla. Silloin valitut uudet luottamushenkilöt saivat tehtäväkseen vaikeita talouden tasapainotuspäätöksiä. Mäntän osalla tilanne oli ehkä vielä vaikeampi. Samaan aikaan käytiin keskusteluja Ruoveden ja Virtain kanssa Tarjanteen kaupunki -hankkeesta. Hanke ei kuitenkaan edennyt. Kuitenkin se toi pohjaa perustaa Ruoveden kanssa yhteinen peruspalvelukuntayhtymän (YPEK). Kuntaliitosneuvottelut käytiin nykytyylistä poiketen vahvasti luottamushenkilövetoisena. Viranhaltijat valmistelivat pyynnöstä eri asioita. Konsultteja käytettiin esimerkiksi sopimusasiakirjojen valmisteluun. Kumpienkin valmistelu meni uusiksi useamman kerran. Toiminnalliselta ja talouden kannalta kuntaliitos katsottiin paremmaksi, kuin pelkkä yhteinen palvelutuotanto. Samoin napanuora useassa tehtävässä kuntien välillä oli yksi hyvä peruste. Voidaan sanoa, että jos meillä ei olisi ollut 2011 yhteinen kunta ja porkkanarahoja käytössä, niin silloin olisi polvilleen mennyt kumpikin kunta. Silloin tuli miljoonaluokan maksupotti Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä. Kuntaliitosta valmisteltiin siltä pohjalta, että Mäntän kaupunki liittyy Vilppulan kuntaan ja hallinnollinen keskus tulee Mäntän taajamaan. Nimikysymys oli myös siinä vaiheessa herkkä asia. Vilppula nimenä ei sopinut kaikille. Lobbaus ja painostusta eri tahojen suunnalta oli siihen, että Mänttä tulisi näkyä edelleen myös kaupungin nimessä. Liitospäätös sitten aikanaan Mäntässä hyväksyttiin yksimielisesti, mutta Vilppulassa vasta aika tiukan äänestyksen jälkeen. Esimerkiksi oman keskustan ryhmän enemmistö oli liitosta vastaan. Siitä savotasta hengissä selviäminen opetti, että päätöksiä on pystyttävä ja uskallettava tehdä. Päättämättömyys on pahinta. Vastaanotettava on sitten kritiikki ja tyytymättömyys, koska kaikkien mielen mukaan asiat ei koskaan mene. 2) Kuntaliitoksen teko silloin oli järkevä ratkaisu. Kuitenkaan kaikki ei ole mennyt niin kuin silloin toivottiin. Kaupungin asukasluku on vähentynyt noin Multian asukasluvun, 1 600, verran. Tuloveroprosentti tavoitteeksi asetettiin 19 prosenttia ja se on nyt 22 prosenttia. Selityksiä on monia. Matkan varrella on tullut yllätyksiä joihin ei osattu varautua, muutoksia valtion suunnalta ja muutoksia merkittävissä yrityksissä. Viiden vuoden irtisanomissuoja liitoksen jälkeen koko henkilöstölle tiesi sitä, että kaupungissa oli viisi vuotta osittain päällekkäistä miehitystä. Tehtävää kyllä löytyy, joten viiden vuoden jälkeenkin vain eläköitymisien jälkeen järjestelyjä on tehty. Väitän, että meillä on vieläkin sellainen kaupunkiorganisaatio jolla pyöritettäisiin 15 000 asukkaan kaupunkia ja meitä on 10 000. Suorittavaa tasoa on mitoitusten mukaan, mutta niin sanottua väliporrasta aivan liian paljon. Työpaikkaomavaraisuus on yli 100 prosenttia, joka kertoo että täällä käydään työssä. Meillä on liikaa esteitä, esimerkeiksi rakentamiselle. Yksi harmillisimpia juttuja on että kuntaraja ei ole kaikkien ajatusmaailmasta poistunut ja asioita ajatellaan nurkkakuntaisesti. Koko kaupungin tunteminen ja tiedostaminen tulee olla ainakin jokaisen luottamushenkilön perusedellytys. 3) Mikäli isojen kaupunkien painostus onnistuu ja sote- ja maakuntauudistus tälläkin kertaa kaatuu, niin se olisi erittäin huono asia Mänttä-Vilppulan tapaisille kunnille. Erityisesti ikärakenteesta johtuen meidän sote menot ovat yli 60 prosenttia kaupungin menoista. Toteutuupa sote- ja maakuntauudistus tai ei, niin meidän on tärkeää saada kumppaneita. Mäntänvuoren Terveyden yhteyteen voisi erilaisin sopimuksin tulla mukaan naapurikuntia ja muitakin tahoja. Tällä turvattaisiin palveluja ja laajempi väestöpohja, se auttaisi myös siihen että esimerkiksi erikoislääkäripalveluita olisi nykyistä enemmän mahdollista saada meidän seudulle. Jos me saamme elinkeinoelämän puolelle suoneniskun, joka piristää elinvoimaa ja jos pysymme parantamaan asumisen mahdollisuutta ja rakentamista koko kaupungin alueella, siten ettei kaupungin väkiluku enää tästä vähenisi, niin meillä on edellytykset pysyä itsenäisenä kuntana. Ellei näin käy niin, kaupungin organisaation on muutettava vastaamaan 7 000 asukkaan väestöä. Yhteistyösuunta on otettava etelään, Juupajoki–Orivesi -suunnalle. Juupajoen kanssa on jo hyvää yhteistyötä. Orivesi on jo Tampere seutukuntaa ja siihen vetoon pitäisi jotenkin päästä. Yhteinen asia näille kunnille on myös raideliikenne ja tiet 9 ja 58. Liikenneyhteyksien paraneminen on meidän seudun elämänlanka. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Jaakko Vastamäki , Mänttä-Vilppulan ensimmäisen kaupunginhallituksen puheenjohtaja: 1) Olin ennen puheenjohtajuutta jo neljä vuotta kunnanhallituksen jäsen ja muistan, että kuntaliitosta puuhattiin aiemminkin moneen suuntaan ja Mänttä olisi ollut niihin kaikkiin valmis lähtemään, mutta muut liitoskumppanit eivät. Jälkeenpäin ajatellen laajempi kuntaliitos olisi ollut hyväksi ainakin Ruovedelle ja samalla olisi saatu sairaala sälytettyä Mäntässä. Kynnyskysymyksiä kuntaliitoksessa Mäntän ja Vilppulan kesken olivat uuden kunnan nimi ja sen vaakuna, jotka molemmat eivät minusta olleet parhaita mahdollisia valintoja. Tulevasta kaupunginjohtajastakin oltiin eri mieltä, mutta Mauri Heinonen siihen sitten valittiin. 2) Vilppulalla oli pelkoja kuntaliitokseen liittyen, mutta kyllä Vilppula on kuntaliitoksesta ja investoinneista hyötynyt. Paikallinen sote-sotku, jossa haettiin yhteistyökumppania Jämsästä, oli sitten oma lukunsa. Se yhteistyö kariutui, mutta Pihlajalinnalla oli valmis konsepti meitä varten ja he ottivat yhteyttä. 3) Maakuntauudistus jos toteutuu, niin Mänttä-Vilppulan tulee säätää oma organisaationsa kuntoon sitä varten. Väestönkehitys alueella on murheenkryyni, koska nyt aletaan olla siinä että väkiluku putoaa kohta alle 10 000 ja vaikeuksia on luvassa. Ammattiopetuksen säilymisestä kantaisin huolta, koulutuksen taso on turvattava. Seudun yrityksillä on jo vaikeuksia saada ammattitaitoista henkilökuntaa töihin, kun nuoret muuttavat kasvukeskuksiin. Taidekaupunkius on hyvä asia, mutta siinäkin täytyisi pitää jalat maassa. Tarvitaan hankkeita, jotka kehittävät elinkeinorakennetta pienimuotoisesti, joissain nykyisissä hankkeissa ollaan liikkeellä jalat puoli metriä ilmassa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Auli Välimäki , Mäntän viimeisen kaupunginhallituksen puheenjohtaja: 1) Ajallahan on tapana kullata muistot, mutta välillä neuvottelut olivat jonkin verran hankalia, tavoite kuitenkin saavutettiin. Viimeisissä tilanteissa asian etenemistä helpotti se, että meillä oli ollut yhteiset lautakunnat muutaman vuoden. Mäntän päässä päättäjien kesken asiassa ei ollut vaikeuksia yhteisymmärryksen saavuttamisessa, Vilppulan päättäjille asia oli vaikeampi. 2) Kuntalaiset tuskin ovat eroa arjessa paljon huomanneet, mutta päätöksentekokulttuurit olivat erilaiset kummassakin päässä uutta kaupunkia. Uskoisin että uuden kaupunginjohtajan, Esa Sirviö , tulo aikanaan tasasi tätäkin tilannetta. 3) En usko että kuntaliitoksia ainakaan suuressa määrin tulee, pienet kunnat kitkuttelevat niin kauan kuin mahdollista, valtionavut tukevat niiden hengissä pysymistä. Maakuntauudistuksesta en pidä, se vie liki kaiken kuntien päätösvallasta isoihin kaupunkeihin, joita eivät pienten kaupunkien ja kuntien asiat kiinnosta.