Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Eurovaalikone Tulospalvelu

Veikko Halmetoja: Kartanon klassikot pyrkii arvokkaaseen tunnelmaan

Taidemuseo Göstan kartano täyttyy huhtikuussa Serlachius-säätiön kauneimmista aarteista. Kartanon klassikot -näyttelyn kuratoi mänttäläislähtöinen helsinkiläisgalleristi Veikko Halmetoja . –Ripustus esittelee kokoelman tärkeimpiä teoksia. Se nostaa esiin kokoelmasta löydettäviä teemoja sekä ajallisia painotuksia. –Näyttelyn painopiste on vanhassa kotimaisessa taiteessa, mutta myös säätiön hieno vanhan eurooppalaisen taiteen kokoelma saa arvoisensa esillepanon. Mukana on myös uutta taidetta, mutta se on esillä kartanon ehdoilla, kartanon mittakaavaa kunnioittaen. Säätiön kokoelmaan kuuluu yli 10 000 teosta. Keiden teoksia valikoituu tähän pysyväisluonteiseen kokoelmaripustukseen? –Tärkeimpiä nimiä ovat Helene Schjerfbeck, Victor Westerholm, Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Hugo Simberg, ja Magnus Enckell. Esille tulee säätiön hankkimia uusia teoksia, joita on ostettu kahdeksalla miljoonalla neljän viime vuoden aikana. Mitä teoksia nämä ovat? –Esille tulee muun muassa säätiön ostamia Helene Schjerfbeckin maalauksia, jotka eivät ole olleet esillä aiemmin. Mänttäläislähtöisenä taiteentuntijana mitä kokoelma sinulle merkitsee? – Serlachiuksen taidemuseon kokoelma on ollut minulle lapsena ja nuorena äärettömän tärkeä ikkuna kuvataiteen maailmaan. Pari kertaa vuodessa kävin kiertämässä kartanoa ja miettimässä erilaisten maalarien merkitystä ja arvoa ja luomassa omaa makua ja mielipiteitä. –Aion kunnioittaa näitä omia nuoruuden kokemuksia ja antaa näyttelyssä tilaa katsojan omille ajatuksille. Näyttely tulee enemmän kuiskaamaan kuin huutamaan. –Pyrin sivistyneeseen kokonaisuuteen, jonka äärellä on mahdollista nauttia myös yksittäisistä teoksista, vaikka jotkut teemat tulevatkin nousemaan esille isompina ryppäinä. Halmetojan mukaan kartano on monella tapaa vaikea tila isoille teoksille, koska sen arkkitehtuuri on suunniteltu kodiksi. –Onneksi vanhempi taide on usein mittakaavaltaan pienempää, ja se sopii kartanolle hyvin, kartanon henkeen. Kuraattori pyrkii näyttelyssä arvokkuuteen. –Koetan tavoittaa ripustuksessa tunnelman, joka vastaa kokoelman arvokasta luonnetta. Ripaus saa olla nostalgiaa, mutta ei liikaa sitäkään. Teoksia kunnioitetaan ja kokoelman perusluonne käy ripustuksesta hyvin ilmi.