Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Häntä rakastettiin paljon

Riku Niemisen tähdittämä ja Teppo Airaksisen ohjaama Juice - elokuva (2018) on koskettava ja hauska kertomus Pauli Matti Juhani Leskisenä syntyneestä, mutta kansan kesken tunnetusta Juice Leskisestä. Elokuva pohjautuu Antti Heikkisen "Risainen elämä" - kirjaan ja sen on käsikirjoittanut Antti Heikki Pesonen . Juicea esittää Riku Nieminen, joka käppäilee Juicen saappaissa mallikkaasti ja kunnioittavasti. Muissa päärooleissa nähdään Juicen Marja-rakkaana ja myöhemmin Marja-vaimona Iida-Maria Heinonen , joka myöskin on uskottava roolissaan. Lisäksi elokuvassa muissa päärooleissa nähdään Coitus Int -yhtyeen perustajajäsenet kitaristi Mikko Alatalo ( Antti Tuomas Heikkinen ) ja basisti Harri Rinne ( Pekka Strang ). Vaikka Alatalo ja Rinne erosivatkin yhtyeestä sen esikoisalbumin ilmestymisen aikoina, heiluivat he elokuvassa Juicen matkassa mukana loppuun asti. Elokuvaa katsellessa tuntuu, kuin olisi itse 70-luvulla. Lavastus, puvustus sekä maskit ovat osuvat napakymppiin kotiruokia myöten. Elokuva on kuvattu Super 16 -filmille, mikä tuo elokuvaan sopivaa 70-luvun arkisuuden tuntua. Nieminen on selkeästi tehnyt työtä rooliaan varten. Hän soittaa ja laulaa itse elokuvan keikkakohtauksissa. Ääniraidoissa Juicen ja Niemisen äänet on yhdistetty, mikä tuo luontevuutta ja uskottavuutta elokuvaan. Musiikista vastaa Anssi Tikanmäki , joka tunnetaan Juicen tunnetuimman bändin Grand Slamin musiikillisena johtajana ja kosketinsoittajana. Nieminen oli myös lihottanut itseään roolia varten. Omistuneisuus näkyy roolisuorituksessa, joka ei ollut väkinäinen, mutta silti vakavasti otettava ja uskottava. Elokuva on tehtyä Juice Leskistä kunnioittaen. Katsojalle on ilo katsella näyttelijöiden omistautuneisuutta suurelta näytöltä. Elokuvan eteen on tehty paljon töitä ja se näkyy. Juice ei ole dokumenttielokuva, mutta siltä se ikään kuin tuntuu, vaikkakin joitakin asioita on maustettu, muutettu ja jopa keksittykin. Juicen elämän monet puolet näytetään kuvaten lähinnä 1970-luvun alusta 1980-luvun loppuun. Vaikeilla asioilla ei mässäillä, eikä Juicesta anneta pahaa kuvaa. Elokuva on realistinen ja silti viihdyttävä. Värikäs käsikirjoitus ja mukaansatempaava kuvaus säväyttävät elokuvassa. Elokuvaa katsoessa saa itkeä ja nauraa, enemmän kuitenkin jälkimmäistä. Juice antaa tunteita herättävän kosketuksen koko kansan muusikkoon, Juice Leskiseen. Elokuva on miellyttävä kokemus niin tunteellisesti, musiikillisesti kuin visuaalisesti. Elokuva Juicesta ei jätä kylmäksi. Niin kuin ei Juicekaan. Minna Pynnöniemi