Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Harhailu tekee hyvää

Ihminen on rationaalisuuteen pyrkivä olento. Yritämme järkeistää, suunnitella ja arvioida vaihtoehtoja. Tähtäämme loogisuuteen ja tavoittelemme johdonmukaisuutta. Kun liikumme, pitää olla suunta ja reitti. Ei sovi harhailla. Harhailu on liikettä ilman varsinaista suuntaa. Harhailija voi olla eksyksissä tai sitten tyystin vailla tietoa mihin on kulkemassa. Elämä ei pienessä saati isossa mittakaavassa pysy aina ajatellussa uomassa. On hyväksyttävä se tosiasia, että meistä jokainen on ajoittain haastettu harhailijan paikalle. Katsomaan ympärilleen, ja hämmästelemään ympärillä olevaa vierautta. Harhailulla on lievä negatiivinen sävy. Enkä sitä suuremmin ihmettele. Tuntuu helposti epämukavalta olla elämäntilanteessa tai konkreettisessa sijainnissa, joka ei ole sitä, mitä piti. Kun ei tiedä missä on tai mihin suunnata, käpertyy herkästi huolisykkyrään. Jos elämänhallinta on pirstaleina tai arvomaailma kitschiä, harhailu saattaa hyvinkin viedä ei-toivottuihin suuntiin. Harhailuun on hyvä suhtautua mahdollisuutena. Harhautuessaan siitä linjasta, jota omine mietteineen oli kulkemassa, voi löytää jotain tai löytyä jonnekin. Etenkin jotain sellaista, jota emme oman rationaalisuuteen pyrkivän ajattelumme vuoksi pystyisi muuten edes kuvittelemaan. Harhaillessa emme välttämättä löydä mitään. Siinä ei ole mitään ostoskanavien lupauksia tai rohkaisevaa vakuuttelua. Harhapoluilta palataan usein tutuille teille, tuttuihin maisemiin. Ja silti, tai ehkä jopa siksi, harhailu palkitsee hänet, joka rohkenee kulkea harhapolkua senkin kumpareen taakse, joka ei vielä näytä takanaan avautuvaa näkymää. Kuten sanottu, harhateillä on mahdollista eksyä vääriin paikkoihin ja vääriin porukoihin. Näillä teillä on hyvien matkakumppaneiden lisäksi myös harhaanjohtajia. Ehkä siksi oleellista on tuntea matkaseuransa, omat läheisensä. Hyvien ihmisten ympäröimänä on hyvä olla vieraassakin maastossa. Tämän kolumnin aihe antaisi mahdollisuuden sanoa jonkun sanan myös johdatuksesta. Mutta jääköt ne sanat vaikka tuleviin hartauskirjoituksiin. Siteeraan lopuksi viisasta ystävääni, jonka kanssa käyty keskustelu innosti tämän kolumnin kirjoittamiseen: ”Harhailu. Sekin sana on olemassa, jotta joskus voisi harhailla.” "Kun ei tiedä missä on tai mihin suunnata, käpertyy herkästi huolisykkyrään."