Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Vasemman polven mänttäläinen

Muutamia vuosia sitten kävin lääkärissä näyttämässä kipeää jalkaani. Hajamielisesti silmälasinsa otsalleen unohtanut tohtori tutki jalkani ja kirjasi sairaskertomukseen napakan analyysin: nuori nainen, polvi kipeä, vanhemmat Mäntästä. En ollut aivan varma oliko viimeisimpänä esiin nostettu huomio tämän jalkakivun syy vai seuraus, mutta ainakin olen voinut sittemmin kutsua itseäni viralliseen lääkärinlausuntoon nojaten toisen polven, tässä tapauksessa vasemman polven mänttäläiseksi. Isäni tavoin olen innokas historian harrastaja. Historian mielenkiintoiset, joskin varsin kummalliset käänteet ovat saaneet minut kiinnostumaan myös omista juuristani. Jotta ymmärtäisin itseäni, on minun syytä ymmärtää vanhempieni nuoruutta Mäntässä. Vaikka perheeni muutti Tampereelle juuri ennen syntymääni, sijoittuvat elämäni tärkeimmät merkkipaalut Mänttään. Kiinnostukseni tarinoihin alkoi papan kirjahyllyltä Pilvilinnassa. Mäntän kirjastossa opin lukemaan, Myllyrannassa runoilemaan. Tampere on ainaisessa muutoksessa. Kaikkialle rakennetaan uutta. Parhaillaan tilanne on niin akuutti, ettei tutuinkaan tienristeys enää seuraavana päivänä näytä samalta. Kaivureiden tukkimat tiet saavat aikaan enemmän närää kuin se, ettei mikään koskaan muuttuisi. Siksi Mänttä on minulle toinen koti. Paikka, jossa voin ymmärtää ympäristöäni. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä selvemmin huomaan, kuinka ainoat konkreettiset lapsuusmuistoni voi enää nähdä vain Asemakadun kulmilla. Paperitehtaan piipusta nouseva savu ja junaraiteet, uimarannan hiekkatie ja laiturin pukukoppi, jonka katossa komeilevat yhä äitini nuoruusvuosien nimikirjaimet. Tältä tuntui elämä ennen aikuisuutta. Mitä enemmän unohdamme, sitä vimmatummin haluamme muistaa. Ei kaiken tarvitse aina muuttua ja kehittyä. Tarvitsemme jotain tuttua ja turvallista. Jotain, mihin voimme tarttua, kun muistelemme lapsuuden päiviä tai kaipaamme rakkaitamme. Olen aina ihaillut mänttäläistä tapaa katsoa kauemmas. Ei jämähdetä vain yhteen hetkeen ja suppeaan tapaan ajatella. Kun vanhempani tänä jouluna lähettivät Hakasen Ekon perheelle joulutervehdykset ja toivottivat kaikkea hyvää vuodelle 2019, vastasi tuo Tammikankaan filosofi hyvin pitkäjänteisesti: Kaikkea hyvää teille ikuisesti. "Pukukopin katossa komeilevat yhä äitini nimikirjaimet."