Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Ansaittuja päiviä

Tarinan päähenkilö liittyi perheeseemme 17 vuotta sitten. Yksi nuorukaista meille tuomassa olleista sattuu myös hänkin olemaan tämän lehden kolumnisti, joten kerrottakoon sekin. Oikeastaan tarinan kaveri saapui meille töihin. Ei palkkaa, mutta täyttä ylläpitoa vastaan kuitenkin. Kodiksi ja työmaaksi osoitettiin kahden hevosemme talli, joka näin sai kolmannen asukkaansa. Työtehtäväksi annettiin yksiselitteisesti hiirten totaalinen eliminointi tallitiloista. Rakennuksissa, joissa käytetään viljaa, hiiret ovat takuuvarmoja kutsumattomia vieraita. Meillä hiirivieraisiin varautuminen tarkoitti nuoren uroksen saapumista asian vastaavaksi mestariksi. Tuo alusta pitäen varsin sosiaalinen ja inhimillinen otus oivalsi tehtävänsä oitis. Tuntui olevan työstään ylpeä ja esitteli usein sen tuloksia. Kotiväen mennessä talliin, lattialla saattoi olla kaksi kuollutta hiirtä aseteltuna rinnakkain täsmälleen samaan asentoon. Vieressä seisoi ylpeä saalistaja, joka haki tulijaan katsekontaktin ja päästi tyytyväisen naukaisun. Näetkö kuinka hyvä minä olen? Kehu, rapsuta ja anna oikeata ruokaa. Ei noita hiiriä kukaan viitsi syödä. Jos puhekuplia olisi oikeasti olemassa, niin tuollainen kupla olisi saalistajan päällä leijunut. Kuten nokkelimmat ovat jo osanneet päätellä, kirjoitan meillä asuvasta kissasta. Tuo Viuruksi aikoinaan ristitty persoona hoiti työtään 15 vuotta, kunnes tallimme tyhjennyttyä hevosista pääsi ansaitsemilleen eläkepäiville ja viettää nyt niitä talossamme, sisäkissan täysin oikeuksin ilman mainittavia velvollisuuksia. Kissalla olevista yhdeksästä hengestä vähintään seitsemän täytyy olla käytetty. Työurallaan Viuru ehti mm. kokea miltä tuntuu, kun jää monisatakiloisen hevosen kavion ja betonilattian väliin tai kun maastoautolla ajetaan yli. Silloin oli tippapulloille, lääkkeille ja hoidoille tarvetta, mutta aina on kaveri suostaan noussut. Uhkaavaa kettua on tuijotettu metrin päästä silmästä silmään vailla mitään itsesuojeluvaistoa, kunnes lopulta kettu on luovuttanut ja häipynyt. Tätä tarinaa lauantaiaamuna kirjoittaessani tuo eläkeläiskissa makaa tyytyväisenä viereisellä sohvalla. On lokoisat olonsa varmasti ansainnut ja viettää nyt kai niitä kuuluisia kissan päiviä. "On lokoisat olonsa varmasti ansainnut."