Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Tulospalvelu

"Sanovat minua Pulla-Ainoksi" – Aino Sipponen on tehnyt torikauppaa jo 40 vuotta

Jämsänkoskelaisen Aino Sipposen punainen myyntiauto on tuttu näky lähiseudun toreilla ja kauppapaikoilla. Tarjolla on sen seitsemää sorttia. On vehnästä, ruislimppua, kalasäilykettä ja paljon muuta. –Myyntituotteita minulla on kaikkiaan noin sataa erilaista, laskee kauppias. Kaupanteko on hänellä verissä. Jo lapsena hän leipoi naapurin pojan kanssa savesta kakkuja ja myi niitä leikisti kotimökin nurkalla. Esimerkkiä näytti myös Ainon pappa, joka palvasi savusaunassa siankinkkuja ja kauppasi lihat torilla. Koko muukin suku on yritteliästä väkeä, ja on pitänyt ollakin. Elämän lähtökohdat kun eivät olleet häävit sotavuosien jälkeen. Aino itse syntyi noin puolitoistakiloisena keskosena, mutta elämänhalu oli kova ja virtaa löytyy vieläkin. –Täytän tänä vuonna 73 vuotta, mutta töitä teen niin kauan kuin terveyttä riittää. Mänttä on paras ja varmin myyntipaikka Ainon mielestä työnteko pitää elämän ryhdissä. Torilta häntä ei pidättele poissa juuri mikään. –Mitä minä yksin kotona päivät pitkät tekisin, kun en ole käsityöihminen eikä kylillä kulkeminenkaan ole minun juttuni. Torimyyjän työpäivät ovat pitkiä. Aamulla hän lastaa auton täyteen tavaraa, ja siinä tohinassa tuleekin jo päivän ensimmäinen hiki. –On nautinto lähteä lintujen laulaessa liikkeelle. Laitan autossa musiikin soimaan ja pian olenkin jo torilla. Sipposen Ainon reviirillä on seitsemän eri toria. Niistä Mänttä on paras ja varmin myyntipaikka. Ensimmäinen toripaikka silloin 40 vuotta sitten oli kuitenkin Jyväskylä. –Poimin itse marjoja ja vein niitä myyntiin. Aluksi se oli lähinnä harrastusta. Vanhemmat torikauppiaat kuitenkin sanoivat, että tule ihmeessä uudestaan. Torikulttuuri kaipaa piristystä Ainohan tuli. Uudestaan ja uudestaan. Hän huomasi viihtyvänsä torilla. Hän piti asiakastyöstä, mutta myyjien yhteishenkikin oli omaa luokkaansa. Kaveria ei kadehdittu, vaan autettiin. Mitä enemmän torilla on kuhinaa, sen paremmin käy kaikilla kauppa. Niin ovat viikot, vuodet ja vuosikymmenet vierineet. –Aika on mennyt kuin iltamissa, Aino hymyilee. Torien vakiomyyjillä on usein omat lempinimensä. –Pulla-Ainoksi ne minua sanovat. Mutta torielämä on alkanut hiipua. Moni kollega on kokenut luontaisen poistuman. Asiakkaatkin ovat vaihtuneet. Nuori sukupolvi ei enemmälti torille lähde – ei myymään eikä ostamaan. Ainon mielestä päättäjien pitäisi kannustaa torikulttuuria. –Myyntipaikkojen hinnat ovat nousseet liikaa. Halvemmilla hinnoilla moni tulisi myymään vaikkapa käsitöitään. Terveellistä ja lähellä tuotettua Kesä on mansikka-aikaa torikauppiaallekin. Kesälomalaisilla on aikaa viipyä torilla ja tehdä ostoksia. –Pieni yrittäjä ei pysty kilpailemaan hinnalla. Kauppaa tehdään tuotteiden laadulla ja hyvällä palvelulla. Kauppiaan on oltava ajan hermolla sen suhteen, mikä menee kaupaksi. Terveellisyys ja lähituotanto ovat päivän sana. Erikoistuotteitakin tarvitaan, sillä allergioita on paljon. –Mutta kunnon riihilimppu pitää pintansa, ja punaiseen maitoon leivotulla lettipullallakin on aina omat ystävänsä. Osan tuotteista Aino leipoo itse, mutta nykyisin hän hankkii paljon tuotteita myös pieniltä lähituottajilta. Talvella joutaa lomalle Tammikuisena keskiviikkona Jämsän torilla on hiljaista. Aino on tällä kertaa ainoa myyjä. Puoleen päivään mennessä hänen kauppa-autollaan on käynyt muutama asiakas. Saldo on joitakin kymppejä. –Eilen olin Vilppulassa, eikä kauppa käynyt sen paremmin. Oikeastaan nyt olisi hyvä aika lähteä kesälomalle. Usein toriyrittäjä pitääkin koko vuoden lomakertymät helmi-maaliskuulla. Nuoria hän kannustaa toriyrittäjyyteen. Kultakaivos ala ei ole, mutta työ on vaihtelevaa ja vapaata. –Maisemat vaihtuvat, eikä pomo puhalla niskaan.