Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Tulospalvelu

Taiteilija työhuoneellaan

Satakunnasta lähtöisin oleva ja nykyisin Mäntässä asuva akryyli- ja öljyvärimaalari Jaakko Vastamäk i on maalannut kymmenen vuotta. Ajatus maalaamisesta on kulkenut taustalla koko elämän, mutta varsinaisen sysäyksen siihen antoi sydämen ohitusleikkaus. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Sairaalavuoteella sanoin itselleni, että jos tästä selviän, alan tehdä tauluja, Vastamäki tilittää. Vastamäki ryhtyi paneutumaan taiteen tekemiseen perusteellisesti. Hän lähti muun muassa opiskelemaan kuvataiteen peruskurssia Tampereen kesäyliopistossa. –Se oli puolitoista vuotta kestävä sukellus taiteen teoriaan, tekniikoihin ja lajeihin. Suoritin sitä arki-iltaisin ja viikonloppuisin ja tein harjoitustöitä. Kosketusta taiteen maailmaan Vastamäellä oli jo 1980-luvulla, jolloin hän kulki yhden talven työväenopiston maalauskurssilla. –Tuolloin meitä ohjasi kuvataiteilija Riitta Ranta . Taide joutui kuitenkin jäämään Vastamäellä vähemmälle huomiolle, kun konepajayritys Javaskon perustaminen tuli ajankohtaiseksi 1984–1985. Mutta ilman sitä Vastamäellä ei ehkä olisi tänään niin tilavaa työhuonetta kuin nyt. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. -Kiinteistön rakennutti Vilppulan puolelle 1986–1987 Jorma Lillbacka . Hän oli ulkomailla nähnyt hotellissa ison aulan, jollaisen halusi, ja sellainen tähän sitten tehtiin. Monen käänteen ja omistajanvaihdoksen kautta aulaosa jäi tyhjäksi, ja minä valtasin sen maalaamiselleni. Ensimmäisiin, ja myös tärkeimpiin teoksiin Vastamäellä kuuluivat äidin ja isoäidin mustavalkoisiin valokuviin perustuvat henkilökuvat. Hän oli kolmen ja puolen vuoden ikäinen äidin kuoltua, ja isovanhemmat ottivat hänet kasvattaakseen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. -Äidistä ei ole jäänyt muistikuvia mutta kaipaus kyllä. Hänen kuvansa maalaaminen oli merkittävä kokemus, samoin isoäidin ikuistaminen kankaalle. Vastamäki on maalannut kasvokuvia, kukkatauluja ja alastonmaalauksia elävästä mallista, tehnyt piirroksia ja valokuvannut. Hän ei osaa sanoa, kumpi on hänelle mieluisampaa, akryyli- vai öljyväritöiden tekeminen. –Vesiliukoiset akryylivärit kuivuvat nopeasti, jolloin ne tulevat tahmeiksi. Öljyvärit pysyvät tuoreina monta päivää. Käytän niissä märkää märällä -tekniikkaa. Olen yrittänyt löytää semmoisen käsialan, että sen heti tunnistaisi. Käytän vähän rajumpaa pensselinvetoa, ettei menisi tuhraamiseksi. Mentoreitaan Vastamäki pitää suuressa arvossa. Erityisesti hän kiittää Riikka Lenkkeriltä saamaansa hyvä oppia niin värienkäytössä kuin tekniikassa. –Voin käydä näyttämässä hänelle maalauksiani, ja hän antaa palautetta siitä, mitä vielä olisi hyvä tehdä. Hänellä on hyvä silmä ja hyviä tyyli palautteen antamisessa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Vastamäki on tehnyt arviolta kuutisenkymmentä maalausta. Hänellä on ollut yksi näyttely kolme vuotta sitten kaupungintalon tiloissa ja yksittäisiä töitä Mäntän taideseuran näyttelyissä. Hän ei myy töitään. –Vaikea kuvitella, että myisin. Olen sanonut, että perikunta saa sitten joskus katsoa, mitä maalauksillani tekee. Taideseuran merkitystä Vastamäki pitää oleellisena. Hän nostaa esiin seuran kurssitoiminnan ja näyttelyistä tiedottamisen. –Esimerkiksi akvarellia kokeilin seuran kurssilla. Myös näyttelymahdollisuuksia avautuu taideseuran kautta. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Entä mitä olisi tapahtunut, jos Vastamäki ei olisi aloittanut maalaamista? –Uskon, että se juuri on pitänyt aivokopan paremmassa kunnossa. Siinä joutuu ajattelemaan asioita monelta kantilta, ja aina on tekeillä uusi aihe. Näyttelyn rakentamista Vastamäki pitää yhtenä tämän vuoden tavoitteistaan. Haasteena on ajan löytäminen uuden tekemiselle, sillä leipätyö vaatii oman veronsa. –Kevät ratkaisee, mitä maalaamisen puolella saan aikaan, Vastamäki toteaa.