Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Tulospalvelu

Tippa tapa

Olen niin yksin ja outo, että parempi nostaa kädet ilmaan ja antautua vapaaehtoisesti. En tajua alkoholin juomisesta mitään. Tämän myönnän julkisesti, häpeän ja menen saunan taakse jo valmiiksi. Lapsuudenkodissani ei alkoholista puhuttu, saati käytetty. Ala-asteella tajusin ensimmäisen kerran, että vanhempani eivät noudattaneet normaalia suomalaista standardia alkoholin käytössä. Koulun ruokasalissa keskustelu kävi kuumana. Luokan tytöt keskustelivat, mitä alkoholijuomia heiltä kotoa löytyy. Kiihkeä päteminen jatkui siihen, että mitä kaikkea nuo tytöt ovat saaneet kotona juoda. ”Nanku, mitenkäs sä!?” tuli vinoileva kysymys, vaikka yritin vältellä keskustelua. ”Sa-samaa kuin te!”, vastasin, tietäen, ettei kukaan minua usko. Olin kiltti pyhäkoulutyttö ja kuulin sanat siideri, olut ja viina ensimmäistä kertaa ikinä. Yläaste- ja lukioikäisenä alkoholia oli helppo välttää, kuuluinhan sellaiseen kaveriporukkaan, jotka omasivat saman alkoholittoman elämäntavan. Tutun ja turvallisen elämäntavan, johon olimme kaikki kasvaneet koskaan mitään kyseenalaistamatta. Kuten arvata saattaa, elämä opettaa meitä löytämään omat käsityksemme asioista, ennemmin tai myöhemmin. Epävarmana osallistuin opiskeluporukan bileisiin selvin päin. Sain vastaani alkoholinhuuruista kettuilua siitä, että luulenko minä olevani muita parempi ihminen, kun en juo. Erään kerran sitten ajattelin, että olisi kaikille helpompi, jos joisin edes sen yhden. Minä siinä siideri kädessä nautin hauskasta illasta, kun eräs vanha koulukaveri tuli henkeä haukkoen minua kohti. ”Siis en olis kyllä IKINÄ susta uskonut!”, raikui pitkin huonetta kaikkien tuijottaen minua epämääräisesti. Näiden ja vastaavanlaisten kommenttien lisäksi olen sen sata kertaa kuullut, että ”nyt me juotetaan sut vaikka väkisin, olis kiva nähä millainen olisit kännissä.” Siihen minua on toisaalla puolustettu, ”eihän sen tarvi mitään juoda, se on muutenkin iloinen hullu. ”Melko pian tajusin olevani todella vääränlainen bilehile. En ole koskaan tehnyt tietoista päätöstä siitä, etten juo. En vain ole löytänyt vieläkään omalle, muiden silmissä normaalille, alkoholin käytölle mitään kovin järkevää syytä. Minulla ei ole mitään syytä myöskään olla juomatta. Nautin juhlista ja hyvästä menosta. Nuoruuden epävarmuudesta ulos kasvaneena voin reilusti olla saunan takana odottamassa sitä rehellistä suomalaista selkäsaunaa, enhän minäkään mihinkään standardeihin osaa taipua. Sukuvika.