Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Tulospalvelu

Residenssissä tutkitaan identiteettejä ja traumoja

Serlachius-residenssissä käy henkäys Puolasta, vaikkei siellä puolalaisia olekaan. Norjalainen Sigbjørn Bratlie ja ukrainalainen Andrii Dostliev työskentelevät helmikuun ajan Aleksanterin linnassa. Molemmat asuvat Puolassa. Sigbjørn Bratlie (s. 1973) on tullut Mänttään työstääkseen huhtikuussa Norjassa avautuvaa näyttelyään. –Näyttelyyn tulee videoita sekä maalauksia, ja tutkin niissä kielen kautta erilaisia identiteettejä. Oma äidinkieli läpäisee koko kehon. Vieraan kielen voi omaksua, mutta se on aina jotenkin ulkopuolista. Videot ovat jo valmiit. Niissä Bratlie on keskustelemassa eri ihmisten kanssa useassa eri maassa ja aina hänelle vieraalla kielellä. Yhdessä videossa Bratlie kulkee Islannissa suomalaisen ystävänsä kanssa, ja he käyvät keskustelua kreikaksi. Tilanteissa syntyy epävarmuuden tiloja, ja ne herättävät kysymyksiä siitä, kuka omistaa kielen ja kenen identiteettiä se edustaa. Kreikan kieleen liittyy myös länsimaisen kulttuurin historia, siksi se edustaa eräänlaista kollektiivista identiteettiä. –Ehkä kaikkein tukalimmalta tuntui videolla, jossa yritin esittää Hamletin repliikkejä latviaksi, vaikken kieltä osaakaan. Siinä minua ohjasi paikallinen teatteriammattilainen, tietysti latviaksi. Käydessään Georgiassa hän kiinnitti huomiota sikäläisiin sanomalehtiin. Kieltä osaamattomana hän koki otsikoiden ja tekstien ulkoasun kiehtovaksi. Bratlien luomassa kontekstissa niistä nousi samaa tematiikkaa kuin hänen videoistaankin. –Kuvista ja lähihistoriasta tiedän, että artikkelit käsittelevät hirveitä ja rumia asioita sodasta ja muista kauheuksista. Minun silmiini georgiankieliset tekstit näyttävät kuitenkin kauniilta, ja niin kokonaisuudesta syntyy outoja vastakohtaisuuksia. Sanomalehtien sivuista hän on tehnyt neljä isoa akryylimaalausta, jotka tulevat videoiden kanssa näyttelyyn. Andrii Dostliev (s.1984) on kotoisin Itä-Ukrainasta, Donetskista. Hän muutti Puolaan ennen sodan alkamista kotiseudullaan. Koti ja irtaimisto jäivät paikoilleen, ja sinne on vaarallista mennä takaisin. Suuri menetys on ollut kaikkien perhe- ja sukukuvien jääminen sota-alueelle. Mäntässä hän tutkii valokuvien kautta, minkälaisia traumoja sota on jättänyt. Työn alla on myös uuden aiheeseen liittyvän kirjan tekeminen ja taittaminen. Hän muistaa joitain tärkeitä kuvia perheestään ja on pyrkinyt rekonstruoimaan niitä muistin ja satunnaisesti saamiensa vieraiden kuvien avulla. –Olen hankkinut kirpputoreilta vanhoja valokuvia ja rakentanut niistä kollaaseja esimerkiksi toisista kuvista leikatuilla osilla. Dostlievia kiinnostavat sotatraumat yleisellä tasolla. Hän haluaa tutkia tarinoita ja syitä, jotka aiheuttavat traumoja sodan kokeneissa ihmisissä. Joskus omat traumat pyrkivät nousemaan esiin, mutta niistäkin hän yrittää edetä yleiseen pohdintaan. –Metodini on kulkea yksityisestä yhteiseen. Dostliev olisi kiitollinen, jos hän saisi käyttöönsä paikallisilta siirtokarjalaisten jälkeläisiltä vanhoja kuvia. Niiden ei tarvitse olla hienoja tai taiteellisia, eikä alkuperäisiä tietenkään tarvitse luovuttaa. Dostliev haastattelisi kuvien taustoista, ja niistä voisi ottaa kuvan. Kuvia voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen a.dostlev@gmail.com tai tuoda niitä mukanaan residenssin perjantaikahveille Aleksanterin linnaan 15.2. klo 16–18. Molemmat taiteilijat työskentelevät Mäntässä helmikuun loppuun asti.