Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Tulospalvelu

Kirja-arvio: Finalaska, suomalainen osavaltio

Historioitsija Henry Oinas-Kukkonen on löytänyt mielenkiintoisen, vähän maassamme esillä olleen tutkimuskohteen suomalaisten siirtosuunnitelmista Alaskaan toisen maailmansodan aikana.…"Finalaskasta” piti jopa tulla Yhdysvaltojen 46. osavaltio. Unelma tuosta suomalaisesta osavaltiosta eli aikansa ja katosi lopulta maailmanhistorian hämärään. Siirtohanketta pohdittiin ja suunniteltiin pelkästään Yhdysvalloissa sikäläisten poliitikkojen toimesta. Yhtenä tarmokkaimmista senaattori William H. King . Sitä markkinoitiin eri versioissa "maailmanhistorian suurimpana humanitaarisena hankkeena”. Suomessa ei asiaa juurikaan käsitelty virallisella taholla. Lähetystösihteeri Risto Solankoa Yhdysvalloissa oli informoitu suunnitelmasta. Joissakin ruotsinkielisissä sanomalehdissä asia kuitattiin pelkästään huumorilla. Siirtosuunnitelmien humanitaarisena perusteena oli saattaa suomalaiset turvaan Neuvostoliiton mahdolliselta maamme valtaamiselta, ja sen myötä kansamme joutumiselta epäinhimillisen ja julman kohtelun alaiseksi. Stalin oli uhkaillut suojeluskuntalaisten tappamisella, ja lopun väen kuskaamisella Siperiaan, niin että valtiosta jätettäisiin jäljelle vain ”paljaat luut”. Venäläiset kansoittaisivat tyhjiön. Amerikkalaisilla ei ollut suunnitelmissaan pontimena pelkkä filantropia vaan myöskin vahvasti omat valtiolliset tavoitteet. Alaska oli lähes autiota erämaata. Siellä oli ennen toista maailmansotaa vain 72 000 asukasta, lähinnä alkuperäiskansoja. Jotta alueen valtavat taloudelliset resurssit saataisiin hyödynnettyä, liittovaltion hyväksikin, piti Alaskaan saada suuri siirtolaismäärä. Maan eteläosien asukkaat eivät suurin joukoin suostuneet erämaita asuttamaan. Mutta suomalaiset olisivat olleet siihen työhön kelvollista, työteliästä karuihin oloihin tottunutta väestöä. Alueen ilmastokin oli lähes samanlainen kuin Suomessa. Kolmannen, varsin itsekkään tavoitteen muodosti sotilaspoliittinen näkökulma. Yhdysvaltojen ”tyhjän” luoteisterritorion katsottiin olevan liian helppo kohde Japanin, ja jopa Neuvostoliiton, hyökkäykselle. Japanilaiset hyökkäsivätkin vuonna 1942 Aleuteille. Suomalaiset olivat näyttäneet taistelutaitonsa jo talvisodan alkutaisteluissa, ja olisivat varmasti onnistuneesti puolustaneet omaa Finalaskaansakin. Muodostaneet sotilaallisen puskurivyöhykkeen. Kuriositeettina voidaan todeta, että taas olisimme olleet kuitenkin Venäjän naapurina. Nyt vain välillämme olisi virrannut Rajajokea laajempi Beringinsalmi. Ensimmäisen aloitteen, Finns for America´s Finland, suomalaisten siirtämiseksi Alaskaan esittivät helmikuussa 1940 kaksi nuorta älykköä Robert Black ja Leonard Sutton . Hanke kaatui kun Suomea ei miehitettykään, vaan solmittiin välirauha maaliskuussa. Seuraava hanke oli hieman pienimuotoisempi. Tarkoitus oli laivata Alaskaan talvisodan evakoista työkykyiset 14–45-vuotiaat. Se olisi merkinnyt perheiden hajottamista, ja kaatui muutenkin mahdottomana kun Suomi tarvitsi silvotun maan uudelleenrakentamiseksi kaiken työvoiman. Vaihtoehtoisena paikkana ehdotettiin myös Etelä-Dakotaa, jossa oli jo suomalaisasutusta. Kun jatkosodan lopulla jouduimme taas ahtaalle, sikisi Atlantin takana uudelleen humanitaarinen auttamishalu jos maamme miehitetään. Suunnitelmia venytettiin vuoteen 1946 asti. Tällöin ajateltiin enää otettavan siirtolaisiksi syystä tai toisesta halukkaita vapaaehtoisia. Edelleen Alaskan väestökatoa estämään. Huomioitakoon, että alaskalaiset alkuperäisasukkaat, ja muukin osa väestöä, vastustivat voimakkaasti siirtolaisten invaasiota. Olisiko hanke: koko Suomen kansan laivaaminen kauaksi maapallon toiselle puolelle ollut mahdollinen? Amerikkalaisten mielestä kyllä. Heillä oli laskennallisesti käytettävissä valtaisat määrät laivakalustoa. Kuinkahan onnistuneeksi olisi alaskansuomalainen unelma muodostunut, jos siirtotoimet olisivat toteutuneet edes pienemmässä mitassa? Suuremmassa määrin ne eivät olisi onnistuneet ennen maailmansodan loppumista. Tuskin silloinkaan? Pertti Rampanen