Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Eurovaalikone

"Samassa, kun jalat heilahtivat ylös, niin pökäle pärähti kaiken kansan nähtäville" – Sarjakuvataiteilija Ville Pirinen ikuistaa tositarinoita

Mies nosti saunan lauteilla jalat niskan taakse ja samassa pökäle tippui lauteille. Tapahtumasta syntyi sarjakuva, mutta miten ja miksi? –Tämä tarina on tosi tai ainakin se on totena minulle kerrottu. Sarjakuvataiteilija, -piirtäjä ja -käsikirjoittaja Ville Pirisen mielestä paras sanomalehtisarjakuva on Muumit ja paras suomalainen dokumenttielokuva on Rajaseudun poikamiehet , joka kertoo Pohjois-Karjalassa asuvien poikamiesten Mujusen ja Pasin taiteilusta töiden tekemisen, metsästyksen, juhlimisen ja morsiamen etsinnän välillä. Rajaseudun pontikka- ja pesäpallopitäjästä Kiteeltä kotoisin oleva Pirinen hurahti sarjakuviin ja sarjakuvataiteeseen jo nuorena. –Savonlinnan taidelukio oli kiteeläiselle nuorukaiselle hyvä alusta. Siellä oli muutamia samanhenkisiä kavereita, jotka toimivat hyvinä sparrauskavereina. Vuonna 2016 Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu -palkinnolla palkittu Pirinen vaikuttaa tällä hetkellä Tampereella. Tosin Tampere ei tunnu vieneen miestä mennessään. –Jos ei ole syntynyt Tampereella, ei voi tietää, onko mustamakkara hyvää vai ei tai kumpi on parempi Tappara vai Ilves. Pirinen luennoi Autere-opiston keskiviikkoluennolla suomalaisesta nykysarjakuvasta. Taiteilija luonnehtii, että hänen oma ja suomalaisen sarjakuvan tarina on aika samanlainen. –Sarjakuvissa on vielä paljon löydettävää taidemuotona. Suomalainen sarjakuva, ja sarjakuvat ylipäänsä voivat olla mitä tahansa ja ne voivat näyttää miltä tahansa. Pirinen julkaisi vuonna 2009 kirjasarjan aloittaneen teoksen Yhesti yhes paikas . Tätä teosta on seurannut yhdeksän jatko-osaa. Näissä teoksissa sarjakuvataiteen läänintaiteilija Pirinen kertoo ja kuvittaa kuulemiaan tarinoita. Tästä pääsemme takaisin siihen saunan lauteille pudonneeseen pökäleeseen. –Olen kuullut monia hauskoja tarinoita, jotka olen päättänyt tehdä sarjakuviksi. Tarinat ovat usein kiusallisia tai muutoin häpeällisiä. Toki joukkoon mahtuu myös hieman vakavampia aiheita. Tarinoiden todenperäisyyttä kysyttäessä Pirinen vastaa, että ne ovat hänelle totena kerrottu. –Kerrottu tarina muuttuu aina, ihmiset muistavat tapahtumat eri tavalla ja jokainen kerta, kun tarinan kertoo, muuttaa se hieman muotoaan. –Tämä kyseinen pökäle-tarina meni lyhykäisyydessään niin, että kaksi miestä istui saunassa. Toinen kehaisi, että hän saa jalat niskan taakse. Samassa, kun jalat heilahtivat ylös, niin pökäle pärähti kaiken kansan nähtäville saunan lauteille. Mikä tästä tarinasta on totta, sitä en tiedä, mutta totena se minulle kerrottiin, Pirinen naurahtaa. –Yhesti yhes paikas -sarjan kautta olen päätynyt pohtimaan hyvinkin tarkkaan tarinan kerrontaa, ja miksi tarinoita ylipäänsä kerrotaan ja miten ne muistetaan. Pirisen luento sarjakuvista avasi ainakin maallikolle uusia näkökulmia sarjakuvamaailmaan ja sarjakuvataiteeseen. –Sarjakuva ei ole vain piirtämistä. Se on puvustamista, lavastamista, käsikirjoittamista ja paljon muuta. –Sarjakuvat olivat minulle portti taiteen ystäväksi. Sarjakuvissa on hyvin paljon samaa kerrontaa kuin missä tahansa muussa taidemuodossa. Sarjakuvat voivat olla hauskoja ja samalla kertaa hyvinkin vakavia. Pirinen nostaa suomalaisen sarjakuvataiteen korkealle. –Suomalaista sarjakuvaa arvostetaan maailmalla paljon. Yhtään kotiinpäin vetämättä suomalainen nykysarjakuva on kansainvälisesti arvostettua. Suomalaisessa tekemisessä on monipuolista omaperäisyyttä verrattuna perinteisten ja isompien sarjakuvamaiden kuten Belgian, Ranskan ja Yhdysvaltojen tekemiseen.