Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Matkakertomus: Vesisade aiheutti tuhoa Riossa

Aloitin taas retkeni vanhasta tutusta Rio de Janeirosta. Tutuilta kulmilta on jotenkin helpompi saada "reissuvaihde päälle". Toisena iltana piti lähteä syömään, mutta avattuani hostellin oven, muutin suunnitelmiani. Copacabanan kadulla oli vettä jo varmasti nilkkoihin asti. Seuraavana aamuna televisiosta tuli moneen kertaan vesisateen aiheuttamia tuhoja. Silloin tajusin, että kyllä minun ongelmani oli kaikkein pienimpiä. Ykkösuutinen oli, kun kallioiselta vuorelta oli lähtenyt liukumaan iso puu juurinen. Huonolla tuurilla juuripaakku putosi vuoren juurella menneen linja-auton katolle. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Sanomalehtien kansikuvissa palomiehet yrittivät kaivaa linja-autoa esille kaivinkoneen ja moottorisahojen avulla. Vesi ja muta vyöryivät useisiin asuntoihin ja liiketiloihin. Joillakin kaduilla vettä oli niin paljon, että autojen vanteita ei näkynyt, kun ne etenivät hiljalleen vesimassan keskellä. Kaikkiaan viisi ihmistä oli kuollut sinä yönä. Parin päivän päästä oli toinen surullinen asia ykkösuutisena. Flamengon harjoituskeskuksessa oli syttynyt tulipalo. Se lähti liikkeelle ilmastointilaitteesta ja eteni nopeasti, kun katossa oli jotain materiaalia, mikä palaa hyvin. Tulipalossa kuoli kymmenen juniori-ikäistä jalkapalloilijaa, jotka yöpyivät harjoituskeskuksessa. Osa pojista oli paikallisia, mutta suurin osa heistä oli ympäri maata kerättyjä lahjakkuuksia. Yhtenä aamuna lähdin kävelemään "Lagoan" ympäri. Se on järvi, minkä ympäri menee suosittu kuntoilureitti. Matkaa kertyi yli 12 kilometriä ja lämpöä oli "tarpeeksi". Jos Suomessa mittari näyttää +26, niin ei tule mieleenkään lähteä lenkille. Täällä se ei kuitenkaan tunnu niin pahalta. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ihan hieno reitti, mutta järvi oli karmeassa kunnossa. Se haisee pahalle ja kuolleita kaloja kellui mahat pystyssä pitkin järveä. Osa niistä oli jo kerätty pois tätä tarkoitusta varten tehdyllä lautalla. Paikallinen kaverini kertoi, että jossain vaiheessa vuotta se puhdistuu, kun paastoja vähennetään. Silloin siellä on taas eläviä kaloja. Järvellä sijaitsee myös soutustadion. Ei ole ihan niitä mukavimpia harjoituspaikkoja. Lauantai-iltana lähdin kaverini Samin kanssa sambailtaan Mangueiran favelaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Sami on asunut Riossa jo kymmenen vuotta, mutta on nyt palailemassa Suomeen. Hän soittaa rumpuja Mangueiran sambakoulun ryhmässä pian alkavilla karnevaaleilla. Minä lähdin mukaan kuuntelemaan musiikkia, aistimaan tunnelmia ja ihastelemaan brasilialaisia naisvartaloita. Sambapalatsille piti kävellä Maracanan metroasemalta. Se on sellaista aluetta, että yksin en olisi voinut sinne mennä. Sami on kulkenut siellä sambakoulun harjoituksissa jo vuosikaudet ja hän ikään kuin jo "kuuluu kalustoon". Hänellä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia siellä. Hänen mukanaan minäkin pystyin kulkemaan siellä. Samba-areena oli hyvin turvallinen paikka. Noin 12 euron arvoinen pääsylippu karsi pois kaikki favelan asukkaat. Se on iso raha siellä. Heillä oli omat bileet kadulla. Ensimmäisen viikonlopun jälkeen muutin majapaikkani rannikolle, noin kuuden tunnin matkan päähän Riosta. Muutos oli valtaisa. Sao Joao da Barrassa asuu yli 30 000 asukasta, joista keskustan alueella noin 12 000. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Pääkadulla saattaa nähdä hevoskärryillä liikkeelle lähteneen pariskunnan. Kaupungin yleiskuva oli hyvin siisti. Roskia ei näkynyt, mikä Brasiliassa on harvinaista ja kaduilla ei pyörinyt kerjääviä katupoikia. Ketään ei myöskään nukkunut kaduilla, kuten Riossa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kaverini Fabio asui Sao Joao da Barrassa muutama vuosi sitten. Viime maaliskuussa kaupunginjohtaja soitti hänelle ja pyysi tulemaan takaisin hoitamaan kaupungin paperiasioita. Hyvän kielitaidon ohella hänellä on lakimiehen koulutus. Paperitöiden lisäksi hän on toimittajana paikallisradiossa. Radiotyö kulkee suvussa, sillä hänen isänsä oli aikanaan muun muassa Helsingissä selostamassa Suomen ja Brasilian välisen jalkapallomaaottelun. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Nyt Fabion elämä Riossa on taaksejäänyttä aikaa, sillä hän meni uudessa kotikaupungissaan naimisiin ja vaimon mukana tuli myös tontti taloa varten. Uusi koti nousee hyvää vauhtia. Hän teki talon rakentamisesta urakan erään rakennusmiehen kanssa. Työn osuus on meidän rahassa noin 6 600 euroa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Talon rakentaminen Brasiliassa on aika yksinkertaista. Lähes kaikki talot tehdään samalla tavalla. Ensin valetaan lattialaatta ja tarvittavat pilarit. Sen jälkeen valetaan ylös palkit ja niiden väliin katto. Pystypilareiden väliin muurataan seinät lähes ontoista tiilistä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Yleensä seinät molemmin puolin rapataan tasaisiksi, mutta kyllä niitä on paljon pelkällä tiilipinnallakin. Se on hyvin tyypillistä, että pilareiden päästä sojottaa harjateräksiä. Siitä on helppo jatkaa, jos haluaa toisen kerroksen. Ilmeisesti siinä on jotain veronkiertoa myös, koska talo ei ole vielä valmis, vaikka siinä on asuttu jo kauan. Marko Perälä