Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Vaalikone

Hyvästi, Louhelan hopeinen kuu

Harva asia on yhtä merkityksellinen, kuin hyvin kerrottu tarina. Tutkimukset osoittavat, että tarinoilla on tärkeä rooli jo siinä, miten ihminen ymmärtää itseään ja ympäristöään. Oma lapsuuteni oli täynnä kertomuksia. Tarinoita kerrottiin aina, jopa kauppaan kävellessä. Isälläni oli tapana kertoa hersyviä, vauhdikkaita seikkailukertomuksia lapsuutensa Louhelasta – paikasta, joka oli kuin todellisen maailman Narnia. Siellä mikään ei tuntunut olevan mahdotonta. Tarinoiden todenperäisyyttä oli kuitenkin helppo epäillä. Siskojeni kanssa silmiä pyöritellen kuuntelimme juttuja, kuinka noissa parissa kerrostalossa kasvoi tulevia shakkimestareita, maailmanmestareita ja kapellimestareita. Taisi sieltä tulla NHL-tähtikin. Antaa isän tarinoida, me ajattelimme. Ihminen tarvitsee satuja pehmentääkseen todellisuuden teräviä kulmia. Tarinat ovat kuin ihmiset, ne joko kasvavat tai kutistuivat. Vuodet vierivät, ja lopulta me lapset aloimme kertomaan vanhempiemme tarinoita ominamme. Vain Louhelan legendat me jätimme omaan arvoonsa. Ne kun tuntuivat olevan vain isän vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Mutta siinä missä sadut ovat omiaan kannattelemaan haaveita, on todellisuudessakin jotain hyvin ylevää. Muutamia vuosia sitten isän lapsuudenystävät tulivat poikkeamaan Tampereella. Monisanaisesti he muistelivat menneitä, Louhelan shakkimestareita ja pihapeleistä ponnistaneita kiekkotähtiä. Niitä seikkailuja, jotka alkoivat kerrostalon kotipihasta tai Seppälän pelloilta. Minun oli pakko nykäistä siskoani hihasta: se oli totta sittenkin. Isä on leikkisästi sanonut, että mikäli hän koskaan kirjoittaisi kirjan, tulisi sen nimeksi ”Hyvästi, Louhelan hopeinen kuu”. Vaikka nimi aluksi herättikin hilpeyttä, olen hiljalleen alkanut ymmärtämään sen taakse kätkeytyvää lempeyttä. Sama kuu loistaa niin Louhelan, kuin Tampereenkin yllä. Jos tarina on hyvä, pysyvät Louhelan lapset ikuisesti lapsina. On vaikeaa sanoa, kasvatammeko me ihmiset tarinoita, vai kasvattaako tarina meitä. Niin tai näin, on tarinalla mahdollisuus yhdistää lapsia ja aikuisia – erilaisia ihmisiä ja erilaisia sukupolvia. Eikä Louhelan Kuu ole huono nimi laisinkaan. Oikeastaan, se voisi sopia jopa otsikoksi kolumniin. "Louhela oli kuin todellisen maailman Narnia."…Linda Louhela