Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Isän taidekokoelma on nyt hyvässä ja turvallisessa paikassa

Edesmenneen kuvanveistäjä Harry Kivijärven tytär Liisa Lindgren on yksi vielä elossa olevista ihmisistä, joka tunsi taiteilijan erityisen läheisesti. Tällä hetkellä eduskunnan intendenttinä työskentelevä Lindgren seurasi isänsä uraa lapsesta lähtien. Hiljattain Mänttä-Vilppulassa Autere-opiston järjestämällä keskiviikkoluennolla isästään ja tämän töistä kertonut Lindgren valotti ennen varsinaista yleisöluentoa hiukan taustoja siitä, kuinka Harry Kivijärven säätiön kokoelma päätyi nimenomaan Mänttään Gösta Serlachiuksen taidesäätiön haltuun. Huomattava kuvanveistäjä Vuonna 1931 syntynyt ja vuonna 2010 kuollut Harry Kivijärvi oli kaikilla mittareilla mitattuna yksi oman aikansa huomattavimmista kuvanveistäjistä Suomessa. Suurin julkinen huomio tuli aikoinaan hänen voitettuaan kilpailun presidentti Paasikiven monumentista. Prosessi tämän muistomerkin ympärillä kesti kaikkiaan kymmenisen vuotta. Liisa Lindgrenin mukaan hanke, jota riepoteltiin julkisuudessa, oli henkisesti raskas Kivijärvelle. Ärhäkkä kritiikki muuttui kuitenkin nopeasti myönteisiksi arvioiksi teoksen valmistuttua. Kivijärven suorana tilauksena toteuttama Urho Kekkosen hautamuistomerkki saikin yksinomaan positiivisen vastaanoton. Kivijärvi teki elämänsä aikana paljon muutakin kuin suuria monumentteja. Uransa alkuaikoina 1950-luvulla hän teki esittäviä pienoisveistoksia. Hän tutki myös vanhaa kivityötä ja julkaisi tutkimustensa tulokset kirjana. Kaiken muun ohella hän suunnitteli ja kutoi itse gobeliineja. Ensimmäinen syntyi, kun Paasikivi-kiista oli kuumimmillaan. Kutominen oli Kivijärvelle hermolepoa. Liisa Lindgren kertoo olleensa auttamassa isäänsä ensimmäisen tekemisessä. Kokoelmat Mänttään Mennään kuitenkin siihen, miksi Kivijärven kokoelmat ovat nyt Mäntässä. Kivijärvi oli säätiöinyt osan omista teoksistaan, joita hän piti tuotantonsa kannalta tärkeinä, sekä keräämänsä taidekokoelman helmet. –Harry yritti pitkään löytää sopivaa paikkaa kokoelmilleen. Syntyjään turkulaisena hän toivoi sopivan paikan löytyvän nimenomaan Turusta. Kivijärvi kävi asiasta keskusteluja eri tahojen kanssa, mutta suunnitelmat eivät lopulta edenneet. Hän toivoi viimeisen suuren näyttelynsä Wäinö Aaltosen museossa vuonna 2008 ratkaisevan kysymyksen, mutta kokoelmien sijoittaminen jäi hänen pettymyksekseen edelleen avoimeksi. Vuonna 2009 hän sairastui vakavasti ja kuoli seuraavana keväänä. Asia ei hänen elinaikanaan ratkennut, kertoo Liisa Lindgren. –Harryn kuoleman jälkeen sopivan sijoituspaikan etsiminen jäi Kivijärvi-säätiön hallitukselle, ja kävimme läpi eri vaihtoehtoja. Kansallisgalleria ja Gösta Serlachiuksen taidesäätiö olivat kiinnostuneet vastaanottamaan lahjoituskokoelman. Egypti-kokoelma taidesäätiölle Kokonaisharkinnan jälkeen Serlachiuksen taidesäätiö valittiin kokoelman ja taiteilijan arkiston sijoituskohteeksi. –Lahjoituskokoelman lisäksi säätiö lunasti kuolinpesältä otoksen isän varhaistuotannon maalauksia, veistoksia ja grafiikkaa sekä hänen keräämänsä mittavan Egypti -kokoelman, selvittää Lindgren. Hän on hyvillään siitä, että tämä Suomen oloissa erityinen Egypti-kokoelma saatiin pelastettua yhteen paikkaan. Muussa tapauksessa se olisi varmaan hajonnut eri tahoille. Harry Kivijärven Venetsian biennaalissa vuonna 1972 esillä ollut Monoliitti on pystytetty Mäntän hautausmaalle vuonna 1974. Myös Serlachiuksen hautamuistomerkeistä kolme on Kivijärven tekemiä.