Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kun Joenniemi eli omaa elämäänsä

Veikkaisin, että lähes jokainen Mänttä-Vilppulan asukas on ainakin joskus kuullut Joenniemen kartanosta ja varmasti aika moni on käynyt jopa tutustumassa rakennukseen ja sen tiloissa esillä oleviin vaihtuviin taidenäyttelyihin. Näyttelyitä Joennimessä on järjestetty jo vuodesta 1945 lähtien, mutta rakennuksen ja sitä ympäröivän maa-alueen historia ulottuu paljon kauemmaksi. Kirja tekeillä Joenniemestä Tutkija Marjo Riitta Simpanen on parhaillaan tekemässä kirjaa Joenniemen vuosista 1916–1945. Kirjan on tarkoitus olla valmiina marraskuussa. Esimakua siitä, mitä on tulossa, saatiin nähdä ja kuulla viime keskiviikkona Autere-opiston yleisöluennolla, joka jälleen kerran kokosi Gustaf-museon auditorion täyteen paikallishistoriasta kiinnostunutta väkeä. Serlachius Oy:n toimitusjohtaja Gösta Serlachius sai Joenniemen torpan omistukseensa 1916. Varsinaisesti tilan kehittäminen alkoi 1925, ja sen kukoistuskausi päättyi vuorineuvoksen kuolemaan, vuoteen 1942. Joenniemi oli pitkään mänttäläisiltä suljettu alue, sillä sinne pääsi käymään vain kutsuttuna tai asian vuoksi. Alun perin edustuskoti Vuonna 1935 valmistunut päärakennus tehtiin alun perin Gösta Serlachiuksen ja hänen toisen puolisonsa Ruthin edustuskodiksi. Kartano ja sen maat toimivat myös mallitilana, jossa haluttiin näyttää paikallisille pienviljelijöille tilanpidon mallia. Siellä sovellettiin sen ajan uusimpia menetelmiä niin viljelyssä kuin kotieläintaloudessa. Vaikka Gösta Serlachius oli innolla mukana kehittämässä mallitilaa, oli agronomin koulutuksen saanut Ruth kuitenkin se varsinainen kotieläinasioiden ja jalostuksen asiantuntija. Gösta puolestaan toi lukuisilta matkoiltaan uusimpia ideoita tilan hoitoon. Yhtenä esimerkkinä oli kylmäkanala, jonka malli löytyi Kanadasta. Se toimi hyvin myös Suomen karuissa olosuhteissa, ja valmiita kanalan rakennuspaketteja valmistettiin jonkin aikaa Serlachiuksen Kolhon tehtailla. Tilalla kasvatettiin myös mustapäisiä lampaita, joita löytyy Mäntän kirkon alttaritaulusta. Ruskeaksi poltetuista tiilistä rakennettu kartano valmistui vuoden 1935 lopussa. Joenniemeen nousi viimeistä huutoa ollut navetta vuonna 1927, ja siihen oli mallia haettu Amerikasta. Karja koostui länsisuomenkarjasta. Maitotilan taustalta kuulsi autoalan pioneerin Henry Fordin lanseeraaman liukuhihna, sillä toiminnot ja työt haluttiin rationalisoida. Tällaisilla järjestelyillä ei työväkeä tarvinnut palkata liikaa. Gösta Serlachius oli toki aidosti kiinnostunut maatalouden kehittämisestä, mutta taustalta löytyi aina piinkova talousmies. Kaikessa mentiin tuotanto ja talous edellä. Kuuluisia vieraita Tulevassa kirjassa päästään tutustumaan myös Joenniemen kuuluisiin vieraisiin, joista mainittakoon vaikkapa Risto Ryti Gerda -rouvineen ja tietysti Miss Eurooppa 1934, Ester Toivonen , jolla oli Joenniemessä 1930-luvulla jopa oma huone. Ruth ja Gösta Serlachius ehtivät asua yhdessä Joenniemessä seitsemän vuotta. Vuorineuvoksen testamentin mukaan tila siirtyi hänen pojalleen Brorille , mutta Ruth Serlachiuksella säilyi oikeus asua siellä elämänsä loppuun. Sodan jälkeen Ruth-rouva kuitenkin alkoi viihtyä entistä pidempiä aikoja Helsingin-kodissa, ja lopullisesti hän jätti Joenniemen 1962, vuosi ennen kuolemaansa.