Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Vaalikone

Sankareita kaikki

Helmikuussa koettiin kansakuntaa yhdistävä hetki, kun tieto mäkilegenda Matti Nykäsen kuolemasta sai ihmiset jakamaan muistojaan ja pohtimaan hänen merkitystään maamme urheilulle. Monissa keskusteluissa on asetettu rinnakkain hänen ylivertainen urheilu-ura, sekä uran jälkeinen – vähemmän kunniakas – aika. Katsellessani videoklippiä vuoden 2013 Urheilugaalasta, jossa Nykänen palkittiin elämäntyö-palkinnolla, tajusin, että Nykäsen kohdalla aiheellista olisi puhua lause tai pari myös uraa edeltävästä ajasta. Gaalassa toimittaja kysyi, millaisia terveisiä legenda antaisi tämän päivän lapsille, jotka haaveilevat mäkihyppääjän urasta. ”Hakekaa sitä omaa tekemistä vaan, älkääkä kuunnelko ketään muuta” hän vastasi. Nykänen oli käsittääkseni luonteeltaan oman tien kulkija. Hänelle varmasti sopi kulkea tie huipulle omatoimisesti. Mutta aistin vastauksesta myös sitä, että hän jäi nuorena koltiaisena vaille ymmärrystä ja systemaattista tukea. Menestyksestään mäkiurheilijana hän saa kiittää ennen kaikkea omaa päättäväisyyttään. Kasvatustyön parissa puuhailevana kysyn itseltäni ja nyt myös teiltä, jotka tätä tekstiä luette: ”Miksi Matti Nykänen ei kannusta kuuntelemaan muita? Siksikö, että hän on nähnyt, ettei se kannattanut?” Onko vuosikymmenten mittaan opittu mitään? Ja katoaako tämäkin opetus sumuun, kuten Nykänen ponnistaessaan Holmenkollenilla 1982? Nuorissa meillä kasvaa jatkuvasti eri tavoin lahjakkaita ja innokkaita tekijöitä. Lahjat ovat monet, kuten laulussa sanotaan. Potentiaali on ällistyttävä, vailla absoluuttisia rajoja. Oikealla tavoin rohkaistuna ja tuettuna he tavoittelevat vielä taivaita. Ja siitä on iloa monille. Realisti saa olla. Kaikista ei tule maailman parhaita, eivätkä kaikki unelmat johda siihen, mitä tavoitteli. Mutta realismi on eri asia kuin kyynisyys. Rohkaisemalla, kannustamalla ja nuoreen uskomalla auttaa häntä kasvamaan juuri sellaiseksi ihmiseksi, jollaisena hän parhaiten kukoistaa. Jos 2060-luvulla vielä järjestetään urheilugaaloja, niissä elämäntyö-palkinnon saa joku tämän päivän nuori. Toivottavasti silloin häneltä kuullaan tervehdyksenä lapsille: ”Teidän ympärillä on mahtavia aikuisia, jotka uskovat teihin. Kuunnelkaa heitä, he auttavat teitä toteuttamaan unelmianne.”