Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kati Mustosen elämään mahtuu lonkkaleikkauksia

Kolholaisen Kati Mustosen molemmat lonkat olivat pois paikoiltaan, kun hän syntyi, mutta asiaa ei huomattu ennen kuin hän oli lähtenyt kävelemään. Normaalisti tilanne olisi hoidettu kuntoon lonkkatyynyllä, mutta kun asia viimein huomattiin, lonkat olivat jo menneet pilalle. –Koska Helsingissä Suomen parhaimmat lääkärit eivät lähteneet leikkaamaan minua, jyväskyläläinen lastenlääkäri halusi yrittää. Hän rakensi kumpaankin lonkkaan jonkinlaiset nivelkatot. Olin sammakkokipsissä yhteen menoon 8 kuukautta. Oikeanpuoleinen lonkka vielä luudutettiin väärään asentoon ja leikattiin uudelleen, Mustonen kertoo. Kun Mustonen oli 8-vuotias, hänen lyhyempää jalkaansa pidennettiin 4,5 senttiä. –Se jäi lyhyemmäksi, kun kasvoin. Lapsuudessani lonkka kivut vaivasivat, ja huusin kuulemma unissanikin. Tekoniveliä harkittiin, mutta niitä on vaikea laittaa lapselle, jonka kasvu on kesken. Ensimmäinen tekonivel Mustonen oli 21-vuotias, kun ensimmäinen tekonivel laitettiin. Nivel voitiin laittaa, koska luut olivat kasvaneet aikuisen mittaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Toinen nivel, eli vasemmanpuoleinen, operoitiin vuonna 1998. Sitten oikea vaihdettiin vuonna 2006 ja sitten taas vasen 2010. Nyt viimeisin operaatio oli viime vuoden marraskuussa, kun oikeanpuoleinen metalli vastaan metalli -nivel vaihdettiin keraamiseen tekoniveleen. Pari vuotta sitten Mustonen huomasi, että lonkka lonksuu ja oli kipeä. Magneettikuvissa vikaa ei kuitenkaan näkynyt, joten hänelle sanottiin, ettei mitään voida ryhtyä tekemään pelkän kivun vuoksi. Mustosen tapauksessa operaatioita on tehty jo niin usein, ettei luuta ole enää jäljellä kuin pari milliä ohuimmasta kohdasta. Vuonna 2010 tekonivelleikkaus tehtiin pitkäaikaisen tekonivelinfektion poistamiseksi. Silloin sanottiin, että lantio voi romahtaa, kun luuta on niin vähän, toisessakin lonkassa vain noin 4 milliä. Kun luut kuluvat loppuun, ei enää ole paikkaa, minne uuden tekonivelen voisi kiinnittää. –kun sain tietää, ettei toisellakaan puolella ole paljoa luuta jäljellä, pelästyin. Onneksi toinen ortopedi, joka minut leikkasi, totesi, että kyllä siihen voi vielä vaihtaa nivelen. Mustosen viimeisin leikkaus onnistui, ja sen myötä hän saa taas uskoa, että sen jalan lonkka kestää ainakin 10 vuotta. Pahimmillaan tulevaisuudessa voi olla edessä pyörätuoli. –Vaikka lääkärit pitävät tilannetta ikääni nähden huolestuttavana, olen kuitenkin toiveikas. Olen 45-vuotias ja tähän asti olen selvinnyt hyvin kaikesta huolimatta. Hankalaksi tilanteen tekee se, että joudun asioimaan aina eri ortopedilla, ja jokainen on vähän eri mieltä asioista. Elämässä kiinni Mikä sitten saa Mustosen pysymään elämänmyönteisenä? –Kun alkoi selvitä, että tästä koittaa pysyvä sairauseläke, mietin, mitä ryhtyisin tekemään. Silloin anoppi antoi minulle kaikki omat maalausvälineensä, ja aloin maalata. Mieheni kysyy välillä, miten tauluni ovat niin valoisia. Olen siihen vastannut, että jos maalaisin tuskaa, en jaksaisi katsoa teoksiani. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Mustosella on takana tradenomin tutkinto talouden ja hallinnon alalta. Hän on suuntautunut kaupallisen mediaviestinnän ammattilaiseksi ja erikoistunut multimedian tekemiseen. Ennen lukioon menemistä hän opiskeli valokuvauslaborantiksi. –Värien maailma on siis sitäkin kautta minulle tuttu. Multimediaosaaminen on vienyt Kati ja Raino Mustosen vapaaehtoistyöhön Baltian maihin. Virossa he ovat tehneet radiotyötä seurakuntien parissa, ja Latviassa he tukevat päihteidenkäyttäjiä päihteettömään elämään.