Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Vaalikone

Kati Mustosen elämään mahtuu lonkkaleikkauksia

Kolholaisen Kati Mustosen molemmat lonkat olivat pois paikoiltaan, kun hän syntyi, mutta asiaa ei huomattu ennen kuin hän oli lähtenyt kävelemään. Normaalisti tilanne olisi hoidettu kuntoon lonkkatyynyllä, mutta kun asia viimein huomattiin, lonkat olivat jo menneet pilalle. –Edes Suomen parhaimmat lääkärit lähteneet leikkaamaan minua. Vasta myöhemmin löytyi lastenlääkäri, joka halusi yrittää, Mustonen kertoo. Tämä lääkäri koetti rakentaa Mustoselle nivelkattoa, että saisi hänen lonkkansa jonkinlaiseen asentoon, mutta oikea jalka jäi lyhyemmäksi. Mustosen vanhemmat ovat kertoneet, että häntä pidettiin 8 kuukautta kipsattuna sammakkoasennossa, ja lapsen kivut olivat kovat. –Sitten kun olin 8-vuotias, lyhempää jalkaani pidennettiin neljä senttiä. Huusin kuulemma unissanikin, kun kipu ei koskaan hellittänyt. Ensimmäinen tekonivel Mustonen oli 21-vuotias, kun ensimmäinen tekonivel laitettiin. Sen jälkeen luut pääsivät kasvamaan siihen mittaan kuin aikuisella kuuluu olla. Nivel oli metallia. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Toinen nivel, eli vasemmanpuoleinen, operoitiin vuonna 1998. Sitten oikea korjattiin vuonna 2006 ja sitten taas vasen 2010. Nyt viimeisin operaatio oli viime vuoden marraskuussa, kun oikeanpuoleinen nivel vaihdettiin uuteen. Nyt on siis kolmas nivel menossa, ja se on keraaminen. Pari vuotta sitten Mustonen huomasi, että lonkka lonksuu ja oli kipeä. Magneettikuvissa vikaa ei kuitenkaan näkynyt, joten hänelle sanottiin, ettei mitään voida ryhtyä tekemään pelkän kivun vuoksi. Mustosen tapauksessa operaatioita on tehty jo niin usein, ettei luuta ole enää jäljellä kuin pari milliä ohuimmasta kohdasta. Ennen vuoden 2010 operaatiota Mustonen oli saanut tekonivelinfektion, ja sitä alettiin hoitaa. Hänelle sanottiin silloin, että lantio voi romahtaa, koska luuta niin vähän. –Oikealla puolella ei ollut luutakaan enää kuin nimeksi. Se tarkoitti, että kun luu loppuu, siellä ei ole enää paikkaa, mihin mitään kiinnittää. Silloin kun sain siitä tiedon, pelästyin. Onneksi toinen lääkäri totesi, että kyllä vielä voi leikata. Ohuin kohta on nyt vain noin neljä milliä. Mustosen viimeisin leikkaus onnistui, ja sen myötä hän on saanut ainakin 10 vuotta jatkoaikaa liikkumiseen. Pahimmillaan tulevaisuudessa voi olla edessä pyörätuoli. –Vaikka lääkärit pitävät tilannetta ikääni nähden huolestuttavana, olen kuitenkin toiveikas. Olen 45-vuotias ja tähän asti olen selvinnyt hyvin kaikesta huolimatta. Hankalaksi tilanteen tekee se, että joudun asioimaan aina eri lääkärillä ja jokainen on vähän eri mieltä asioista. Elämässä kiinni Mikä sitten saa Mustosen pysymään elämänmyönteisenä? –Kun alkoi selvitä, että tästä koittaa pysyvä sairauseläke, mietin, mitä ryhtyisin tekemään. Silloin anoppi antoi minulle kaikki omat maalausvälineensä, ja aloin maalata. Mieheni kysyy välillä, miten tauluni ovat niin valoisia. Olen siihen vastannut, että jos maalaisin tuskaa, en jaksaisi katsoa teoksiani. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Mustosella on takana tradenomin tutkinto talouden ja hallinnon alalta. Hän on suuntautunut kaupallisen mediaviestinnän ammattilaiseksi ja erikoistunut multimedian tekemiseen. Ennen lukioon menemistä hän opiskeli valokuvauslaborantiksi. –Värien maailma on siis sitäkin kautta minulle tuttu. Multimediaosaaminen on vienyt Kati ja Raino Mustosen vapaaehtoistyöhön Baltian maihin. Virossa he ovat tehneet radiotyötä seurakuntien parissa, ja Latviassa he tukevat päihteidenkäyttäjiä päihteettömään elämään.