Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Vaalikone

Elämää Mänttä-Vilppulassa siitä Vilppulan vinkkelistä katsottuna

Olen päälle nelikymppinen, kahden lapsen äiti ja lähes koko ikäni Vilppulassa asunut. Käyn töissä, asioin paikallisissa kaupoissa ja koen siten olevani hyödyksi Mänttä-Vilppulalle. Kun antaa, niin myös saa, eli saan perheineni asua ja elää kaupungissa, missä kaikki peruspalvelut on järjestetty siten, että lapsiperheen arki toimii ja elo on mukavaa. No, se siitä ja palataan todellisuuteen. Alkuosa edellisestä pitää kyllä oikeasti paikkansa. Mitä ajatuksia Mänttä-Vilppulassa ja nimenomaan Vilppulassa asuminen minussa herättää? Tällä hetkellä ensimmäisenä ikävä kyllä tulee mieleen, että minkä ihmeen takia täältä ei ole ymmärtänyt lähteä pois? Moni ystäväpiiristä on sen jo tehnyt. Surullista, sillä näin asia ei ole aina ollut!  Alunperin työ sai minut tänne jäämään ja pitkään koinkin Vilppulan tarjoavan minulle ja perheelleni kaiken sen, mitä perushyvään elämään tarvitaan. Asunnon hankinnan myötä sitouduimme paikkakunnalle entistä tiiviimmin. Voi sanoa, että mielelläni kannoin Vilppulan kunnan kassaan kunnallisveroni ajatellen sen takaavan edellytykset sille, että täällä on hyvä olla ja kasvattaa lapsia. Sitten tuli kuntaliitos ja Mänttä-Vilppula. Ei aluksi kuulostanut niin pahalta sekään (edes nimenä), sillä ajattelin sen olevan ehto seutukunnan selviämiselle. Muutokset eivät tapahtuneet  yhtäkkiä, vaan hiljalleen, toinen toistaan seuraten. Lopputuloksena moni kaupungin asukkaalle tärkeä palvelu on päätynyt Mänttään ja seuraavana sinne siirtovuorossa on neuvola, osittain vai miten se nyt menikään. Kun työpaikka on toisella paikkakunnalla, on pelkkä lapsen hammashoitola-käynti jo ponnistus! Ja jos asuinpaikka on Kolhossa tai Pohjaslahdella, palvelut karkaavat entistäkin kauemmaksi.  Uusi jäähalli on hyvä, Mäntässä sekin tietysti. Meiltä katsottuna tämän talven ulkokenttäkauden summa summarum on: lyhyeksi jäi! Vilppulan ala-asteen jää oli vain pienen hetken käytössä, vaikka kelien puolesta kausi olisi voinut olla pidempi. Ei siis jäädytetty ajoissa. Kun sitten jäädytettiin, kerros oli niin ohut, että ensimmäinen lämmin päivä pilasi jään. Ulkojäät ovat kuitenkin yksi helpoimmista perheliikuntamuodoista ja vieläpä melko helppo järjestää. Urheilutalolla sentään oli jää, mutta koulusta pienimmät oppilaat eivät sinne asti päässeet. Pelasti se kuitenkin jotain ja pelit saatiin aikaiseksi sitten vapaa-ajalla. Kun seison Vilppulan Keskuskadun päässä katsoen silmieni eteen avautuvaa näkymää, tulen surulliseksi, vihaiseksi ja häpeääkin tunnen. Siinä kohtaa en jaksa innostua Sassin-projektista, taiteesta tai kulttuurista, enkä varsinkaan kulttuuripääkaupunki-hankkeesta. Näen tyhjät, huonokuntoiset rakennukset, jotka – kaikella kunnioituksella niiden historiallista arvoa kohtaan – ehkä jo saisi aikansa palvelleina pistää maan tasalle, siinä missä Pukinhaan kerrostalotkin. Tietysti, jos aikanaan rakennuksia olisi peruskorjattu, ei purku tulisi edes mieleen. Ehkä joku jopa uskaltaisi niihin perustaa jotain liiketoimintaa. Tai vaikka muuttaa asumaan. Poikani taannoin Tampereella käydessämme kysyi minulta "Miksi täällä rakennetaan niin paljon uusia taloja ja meillä vain puretaan?". Siltä se tosiaan karkeasti ottaen vaikuttaa ja 10-vuotiaan silmin ainakin. Mutta eivät kaikki asiat ole huonosti! Lapset käyvät täällä hyvää koulua ja aikanaan päivähoito järjestyi sekin Vilppulasta. Meillä onneksi on vielä  rohkeita ja sitkeitä yrittäjiä, jotka edelleen tarjoavat täällä palveluja ja tuotteita, heille iso kiitos ja hatunnosto! Kiitoksen ansaitsee myös harrastustoiminta, jota sitäkin paikkakunnalta löytyy mukavasti ja moneen makuun. Lisäksi on syytä mainita hyvä ja ystävällinen palvelu, jota olemme saaneet lasten kanssa terveyskeskuksessa asioidessamme. Tämä on ihmisten ansiota ja he tekevät tämän kaupungin! Kyllä täällä on osaamista ja hyviä tyyppejä!  Toki isoihin kasvukeskuksiin on lähdetty pieniltä paikkakunnilta tasaisen kiihtyvään tahtiin muuallakin, mutta nyt, kun herätään siihen tosiasiaan, että meillä väkiluku on pudonnut alle 10 000 asukkaan ennakoitua nopeammin, olisi viimein aika ihan oikeasti miettiä niitä syitä. Montako yritystä on paikkakunnalta muuttanut tilojen perässä toisaalle ja samalla vienyt työpaikkoja paikkakunnalta? Äkkiä mieleen tulee ainakin kolme. Nämä ovat työllistäneet yrittäjien lisäksi myös muita. Mitä sitten pitäisi tehdä? Ruuhkavuosien keskellä minulla ei ole aikaa, eikä varmaan viisauttakaan sitä miettiä. Edelleen, ainakin toistaiseksi kunnallisveroni päätyy Mänttä-Vilppulan kaupungin kassaan ja äänestän kuntavaaleissa. Minusta se riittää.  Toistaiseksi siis. Tällä hetkellä lasten koulu ja kaverit pitävät minut ja perheeni täällä, mutta muuten voisimme hyvin asua muualla, ovathan työpaikatkin jo toisella paikkakunnalla. Naapurikaupungissa Keuruulla kaupunkistrategian otsikkona on "lapsiperheiden paratiisi". Tiedä sitten tuosta, mutta pistää kyllä miettimään, että arvostetaanko naapurissa minun ja perheeni kaltaisia enemmän. Äkkiä ajatellen, kyllä meistä kannattaisi kiinni pitää!  Riina Lehtonen, Vilppula