Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Lintukirjoja moneen makuun ja käyttöön

Apua lintujen havainnoimiseen ja tunnistamiseen saa kirjoista. Oppaita löytyy vasta-alkajille ja aina kokeneille bongareille asti. Lapsille, nuorille tai vasta-alkajille sopii kirja Linnut luonnollisessa koossa . Saksalainen opettaja Daniela Strauss o n bongannut lintuja yli 20 vuotta. Kirjan tavoitteena on houkutella lapsia ja nuoria luonto- ja lintuharrastuksen pariin. Kirja esittelee suomalaisille lintulaudoilta ja pihapiiristä tuttuja lintuja niiden luonnollisessa koossa, mikä tekee oppaasta hauskan ja erikoisen. Esimerkiksi hiirihaukka on kooltaan 50–57 senttiä, ja lajin esittelemiseen tarvitaan avattava lisäsivu. Linnut esitellään kiinnostavasti, ja lapsen on helppo ymmärtää kuvausta linnunlaulusta, pesintäpaikoista, ravinnosta ja ulkonäöstä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Moni bongari vannoo Lars Svenssonin kirjoittamaa teoksen nimeen Lintuopas, Euroopan ja Välimeren alueen linnut . Kuvat ovat Killian Mullarneyn ja Dan Zetterströmin ottamia. Teos on suomenkielisistä lintukirjoista kattavin. Kunkin lintulajin tuntomerkit ja äänet kuvaillaan hyvin tarkasti, äänet foneettisesti eli ääntämisen mukaisella kirjoituksella. Kirja esittelee tarkasti kaikki lintulajit, jotka pesivät tai esiintyvät säännöllisesti Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja suuressa osassa Lähi-itää. Mukana on muun muassa suosittu lomakohde Kanariansaaret. Kirja sopii hyvin aloittelevalle harrastajalle kuin kokeneelle harrastajalle. Missään muussa lintuopuksessa ei ole näin kattavasti esitelty linnun pukuja kalenterivuosittain. Joka lajista annetaan suuntaa-antava levinnäisyyskartta ja päämuuttosuunta. Kirjalla on ollut vakiintunut asema 20 vuotta harrastajien keskuudessa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ruotsalaisen Lars Imbyn Suomen linnut on Lintuopasta huomattavasti suppeampi teos. Se esittelee 278 Suomessa säännöllisesti pesivää, läpimuuttavaa lajia sekä satunnaisesti tavattavaa lajia. Kuvat, piirrokset ja kartat eivät yllä Lintuoppaan tasolle, mikä kannattaa ottaa huomioon, jos etsii lintulajien määritysopaskirjaa. Kirjan lopussa on esitelty 22 lintulajin munat. Kirjan ovat toimittaneet Suomen oloihin lintuasiantuntijat Hannu Jännes ja Pekka J. Nikander . Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Talvilintujen elämää on ruotsalaisen akvarellitaiteilijan Lars Jonssonin teos, jonka hän on kuvittanut maalaamalla ja piirtämällä. Lintulajin kuvaukseen Jonsson halusi tuoda valokuvaa enemmän ilmeitä, väritystä ja yksilöiden välisiä eroja, myös luonteenpiirteitä. Teoksen kuvat ovat taideteoksia jo itsessään. Kirjailija on tehnyt lintujen määritysoppaita. Jonssonin uuden kirjan idea on esitellä talvisaikaan kotilintulaudalla näkyviä lajeja. Kirjaan päätyi 59 lajia. Usein lajit on kuvattu niille tyypilliseen ympäristöön, ja niistä voi olla useita maalauksia eri suunnasta, kuten kaikille tutusta variksesta. Varis on Jonssonin mukaan kuin pienviljelijä, joka kulkee pellolla ja katselee mustia kyntövakoja mietteliäänä ja luottavaisena. Tekstiä lukee kuin romaania, näin koukuttavasti Jonsson kirjoittaa ruokinnalle saapuvasta käpytikasta: –Lintu näyttää upealta, koska sillä on ikään kuin valkoinen paita, musta frakki ja punaiset lakeerikengät. Naama punaruskeine iiriksineen, kauniin vaaleanruskeine otsineen ja lähinnä siniharmaine nokkineen on usein varsin ilmeikäs. Vakaa uskoni on, että väri on peräisin tikkojen kiipeilypuiden hartseista, ehkä yöpymiskolojen pihkasta. Sävyt vaihtelevat suuresti; joillakin yksiköillä etumus on voimakkaasti värjäytynyt, joillakin taas hohtavan valkoinen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kaunein silmiini osunut lintukirja on Linnut lähellä . Roine Magnussoni n, Mats Ottossonin ja Åsa Ottossonin teos esittelee 30 suomalaisille tuttua lajia kiehtovalla tavalla. Lintujen ääriviivojen mukaan rajatut kuvat korostuvat usein aukeaman kokoisina valkoisella tai yönmustalla taustalla. Kuvauskulma voi olla suoraan edestä tai takaa, ja rajaukset tiukkoja. Osasta lintuja näkyy vain pää. Teksti imaisee lukijan. Käpytikkaa kuvataan seuraavasti: –Ihminen saa aivotärähdyksen, jos päähän osuu isku, jonka g-voima on 80–100. Kun tikka takoo puunrunkoa täydellä teholla, sen päähän kohdistuu g-voima, joka on yli 1 000. Ja se selviää siitä täysin ehjänä, kiitos kallon ja aivon muodon erikoisen rakenteen. –Sen pesäkolon nakuttelua ja ruoanhankintaa voi verrata ihmisen tapaan naputella vasaralla ja taltoilla: iskut ovat harvoja ja epäsäännöllisiä, miten kullekin sopii. Keväisin kuultava kosiorummutus on sitä vastoin niin nopeata, ettei yksittäisiä iskuja oikein erota edes toisistaan.