Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Vaalikone

Kymmenen kuivaruokaohjetta ja kolme kiloa kameravehkeitä

Tampereen Pispalassa kortteeria pitävä mutta monta kuukautta vuodessa Pohjois-Norjan ja -Ruotsin tuntureita koluava röntgenhoitaja, tietokirjailija, valokuvaaja ja Skandinavian historian ja aatehistorian opiskelija Harri Ahonen innosti mänttävilppulalaisia vaellusmatkailun pariin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Luentotilaisuuden järjesti Autere-opisto kaupunginkirjaston tiloissa maanantaina 11. maaliskuuta. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ahonen vaeltaa Pohjolan erämaissa viikkoja putkeen. Joskus hän ottaa kaverin mukaan mutta useimmiten patikoi yksin. –Vaellan tuhatkunta kilometriä kesässä. Kukaan ei lähde niin pitkälle reissulle. Korostan silti, että koskaan ei saisi lähteä tunturiin yksin vaan aina pitäisi olla kaveri mukana. Mutta sellaisiakin erämaita on, joissa harvoin tapaa ketään. Ja kuljen kyllä merkityillä reiteillä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Reissussa rähjääntyy, sen on Ahonenkin saanut todistaa. Välillä on luita rusahdellut. –Kerran napsahti kylkiluu, kerran sormi ja kerran häntäluu. Ylös tunturiin ei niin vain lääkäriä saa, joten häntäluun kanssa piti taittaa taivalta puolikuntoisena, kunnes löysin terveyskeskuksen. Ja mitäpä muuta sikäläinen lääkäri sanoi kuin että ”kun tänne asti olet kävellyt, kävele vain eteenpäin”. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ahonen on Norjassa asuessaan tutustunut pohjoisen vaelluskulttuuriin. Yli vuosikymmenen hän on kiertänyt Norjan ja Ruotsin korkeita huippuja. Vaeltaminen on verissä. –Ja miksikö yhä lähden? Se on se maisema. Siellä on yhtä aikaa mahtipontista ja herkkää. Voi nähdä jylhiä vuoria ja tuulessa taipuvia tupasvilloja. Pohjois-Skandinavian alue on lähellä ja sinne pääsee Suomesta helposti. Ja sieltä pääsee yhtä nopeasti pois. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kokeneena vaeltajana Ahonen on oppinut hyvien varusteiden merkityksen. Hänen jalkaansa istuvat parhaiten jäykät vaelluskengät. Varusteet sen tekevät –Kuljen niin kivikkoisessa maastossa. Mutta kevyemmilläkin kengillä voi pärjätä. Se on tottumiskysymys. Omistani pidän tosi paljon, koska niistä en ole kertaakaan saanut rakkoja. Kannattaa kävellä kauppaan pitkä matka, että jalat turpoavat. Ja mahdollisesti rinkka selässä, koska se vaikuttaa kulkemiseen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Rinkan oikea pakkaaminen ja hihnojen säätäminen on Ahosen mukaan keskeistä. –Tykkään kahlata, koska se tuo jännitettä ja katkaisee päivän. Siinä voi yhdistellä lounastauon, varpaiden vilvoittelun ja sukkien kuivattelun. Syvissä vesissä kannattaa avata rinkan lantiohihna ja löysyttää olkaimia, jotta saa kuorman nopeasti selästä, jos kaatuu. Mutta hyvä on muistaa, että aina ei homma kulje. Rinkka painaa, kenkä puristaa, on nälkä ja kylmä, ja hermot menee. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Rinkan enimmäispainona Ahonen pitää 26 kiloa, mistä kameravehkeet vievät liki 3 kiloa. Loppua kohden taakka tietysti kevenee, kun eväät on syöty. Ahonen on tilastoinut päivämatkojaan. Vaellusten keskimääräinen päivämitta on 12,75 kilometriä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Pidempiäkin tapaleita voi jaksaa, mutta ihan piippuun on turha rehkiä. Suomessa korkeuskäyrä on 5 metriä mutta tuolla se on 20 metriä. Välillä mennään ylös ja alas satoja metrejä. Se on hyvä tiedostaa, kun sinne lähtee. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Teokset Pohjois-Skandinavian vaellusreitit (2014) Keski-Skandinavian vaellusreitit (2016) Pohjois-Norjan rannikkoreitit (2017) Etelä-Skandinavian vaellusreitit (tulossa 2019) Kaksi ensimmäistä teosta on julkaistu Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa. Parilla tonnilla matkaan Kengät 200 euroa Rinkka 200 euroa Muut varusteet 600 euroa (makuupussi, makuualusta, teltta, retkikeitin, ruoat, hupullinen kuoritakki, säänkestävät housut, villa-alusvaatteet, päähine, hansikkaat, sukat) Vaellusyhdistyksen jäsenyys 20–50 euroa Meno-paluu Suomesta 500 euroa Kaikki hinnat ovat vain arvioita. Vaeltaja päättää, kuinka paljon harrastukseen sijoittaa. Hyvät varusteet voivat kestää vuosia.