Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Pöllöretkelle – milloin ja miten?

Kevät on pöllöretkeilijän aikaa. Pöllöt aloittavat varhain keväällä soidinhuhuilun, joten monet lajit ja yksilöt ovat aktiivisesti äänessä. Ennen pöllöretkelle lähtemistä on hyvä tehdä muutamia valmisteluja. On hyvä selvittää, että mitä pöllöjä alueella esiintyy. Lisäksi on hyvä kuunnella ja opetella eri lajien ääniä, että ne tunnistaa maastossa. Pöllöretkellä voi suunnatta minne vain, sillä monien lajien, kuten helmipöllön, ääni kantaa selkeällä ilmalla kilometrien päähän. Jos haluat varmistua, että pöllöretkesi on onnistunut, kannattaa katsoa esimerkiksi BirdLifen ylläpitämästä Tiira-palvelusta, missä pöllöjä on aiemmin havaittu. Monet lintuyhdistykset järjestävät ohjattuja pöllöretkiä, joten kannattaa selvittää oman alueen yhdistyksien tarjontaa. Pöllöt voivat olla äänessä milloin vain, mutta todennäköisimmin niitä kuulee illan ja yön aikana. Pöllöretkelle voi lähteä joko kävellen, pyörällä tai autolla. Hyvä pöllöyö on selkeä ja tyyni. Paras alue pöllöretkelle on rauhallinen, metsästä ja viljelysmaasta koostuva alue. Kuinka toimia pöllöretkellä Pöllöretkellä on tärkeää olla hiljaa. Jos lähdet pöllöretkelle kaverin tai suuremman seurueen kanssa, tämä on hyvä sopia ennen retkeä. Pöllöjen huhuilu voi kuulua aluksi vaimeana, joko etäisyyden tai maastoesteen takia. Vaimea ääni kuitenkin opastaa retkeilijää pöllön suuntaan. Kaukaiset huhuilut kuuluvat paremmin, jos nostat kädet korvien taakse lisäavuksi kuuntelupysähdyksen aikana. Parhaat pöllöyöt ovat kylmiä, joten on tärkeää pukeutua lämpimästi, sillä pöllöretki koostuu suurimmilta osin paikallaan olosta. Jos teet pöllöretken autolla, niin kannattaa välttää auton oven paiskaamista kiinni, varsinkin noustessa. Kaikki kovat, terävät ja ylimääräiset äänet voivat karkottaa pöllön. Kävellen tehdyn pöllöretken etuna on se, että pöllöjä voi kuulostella koko retken ajan. Tekipä retken kävellen, pyörällä, hiihtäen tai autolla, niin on tärkeää pysähtyä kuuntelemaan. Ole hiljaa muutamia minuutteja ja kuuntele tarkasti. Useissa paikoissa kuuluu autoteiden huminaa ja koirien haukuntaa mutta myös pöllöjen huhuilua. Jatka pysähdyksen jälkeen matkaa ja pysähdy jonkin matkan päässä uudestaan kuuntelemaan. Pöllöretkelle kannattaa varata aikaa noin 1–4 tuntia ja retkeilymuotoa voi harrastaa ympäri vuoden. Paras aika pöllöretkelle on helmi-huhtikuu. Varpuspöllö – Soidinääni on punatulkkumainen vihellys ”pyy, pyy…”, joka toistuu 1–2 sekunnin välein. Koiras viheltelee tyypillisesti ilta- tai aamuhämärässä kuusen latvanipukassa. Yhteysääni on kimakka, nouseva ”tjut tjyt tjyt tjit tjit-tjit”. Naaraan ja poikasten kerjuuääni on hyvin korkea ”psiii”. Helmipöllö – Soidinääni nouseva ”pu pu pu pu-pu-pu-pupu” (5–9 tavua, toistuu 2 s välein). Kutsuääni maiskahtava ”tsuak”. Varoitusääni ”vueh” tai ”väh-väh”. Poikasten kerjuuääni hento ”tsi”. Viirupöllö – Viirupöllön soidinääni on kumeasti haukkuva ”huvuh, huvuh-hu-huvuh”, jossa on neljän sekunnin tauko ensimmäisen haukahduksen jälkeen. Naaraan ääni on karheampi kuin koiraan. Varoitusääni on urahtava ”vuah, vuah-uah”. Poikaset kerjäävät sähähtävällä ”ptsjiäh”-äänellä. Lehtopöllö – Lehtopöllön soidinääni on sointuva, väräjävä ulina ”huuuuuo, huh u-u-u-u-u-u-uuuuuo” (3–4 s tauko välissä). Naaraan huuto on lyhyempi. Kutsuääni on kimakka ”ke-vit”, jolla naaras usein vastailee koiraan huhuiluun. Varoitusääni on haukkuva ”ueek-uek…” ja poikasten kerjuuäni sähähtävä ”ptsiäh”. Lapinpöllö – Lapinpöllön soidinääni on vaimeneva, hyvin kumea puuskutus ”huh-huh-huh…”, tavallisesti 8–12-tavuinen. Toinen äänityyppi on tasainen ”hump-hump…”. Ääni ei kuulu tiheässä metsässä kilometriäkään. Naaraan ääni on koriseva ”khruuh-khroah…”, poikasten piiskuttava ”ptiih-ptiih…”. Huuhkaja – Huuhkajan soidinääni matala, kumea kaksitavuinen ”huu-uu, huu-uu…”, joka toistuu 7–10 sekunnin välein. Ensimmäinen tavu on painokkaampi. Naaraan ääni on korkeampi. Huuhkajan tavallinen yhteysääni on käheä ”rräh”, mutta lajilla on monenlaisia muitakin rääkyviä, parkuvia ja haukahtavia ääniä. Poikaset kerjäävät sähisevällä ”pssääh”-äänellä. Hiiripöllö – Hiiripöllön soidinääni on nopeaa pulinaa ”ululululu…”, joka voi välillä hieman nousta ja laskea. Äänisarja kestää 7–9 sekuntia. Varoitusääni on haukkamaisen kimittävä ”kik-kik…”, poikasten kerjuuääni sihahtava ”psiieh”. Sarvipöllö – Sarvipöllön soidinääni hyvin matala ”huu, huu…”, joka toistuu kolmen sekunnin välein. Ääni kuuluu parhaissakin olosuhteissa vain kilometrin, yleensä alle. Naaras vastailee määkivällä ”meääh”-äänellä. Pesän ja poikueen luona emot varoittelevat haukkuvasti ”kvuek-kvuek…”. Todennäköisimmin sarvipöllö paljastuu kuitenkin kesä-heinäkuun öinä, kun pesästä lähteneet pienen matkaa toisistaan hajaantuneet poikaset kerjäävät ruokaa kimeällä, venytetyllä vihellyksellä”piieeh, piieeh…”. Suopöllö – Suopöllön soidinääni hitaasti puuskuttava, 10–20-tavuinen ”pu pu pu…”, johon naaras vastaa usein rääkäisevällä ”khreäh”-äänellä. Varoitusääni on räksyttävä ”kräk-kräk-kräk-kräk”, poikasten kerjuuääni sähähtävä ”pssääh”. Tunturipöllö – Tunturipöllön soidinääni on matala ”hoo” tai ”aoo”, joka toistuu 2–6 kertaa sekunnin tai parin välein. Ääninäytteelläkin kuuluvia varoitusääniä ovat nalkuttava ” kä-kä…” ja karhea ”krä-krä-krääh-krääh”. Poikasten kerjuuääni on sähähtävä ”pshäh”. Pöllöjen äänikuvaukset, tuntomerkit ja äänikuvaukset perustuvat Pertti Koskimiehen Suomen lintuopas -teokseen (WSOY).