Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Eurovaalikone

Minä korostan ryppyistä paitaani, kaivosmiehen kasvojani ja harvoja hampaitani

Mikä meitä kiinnostaa? Mitä me itsestämme kerromme, ja mitä media meistä kertoo? Valitsemme näkökulman päivittäin. Teemme valinnan, mitä kerromme, missä valossa, mitä jätämme pois ja mitä korostamme. Teemme näitä valintoja arkipäiväisissä asioissa. Keitä me tervehdimme, keitä emme. Millaisen kuvan päivitämme someen, millaisen viestin lähetämme ystävälle. Ennen jokaista päätöstä mietimme, mitä haluamme ulospäin lähtevän viestin kertovan, ja kuinka haluaisimme, että se tulkitaan. Näkökulman, kuvan, viestin ja tunteen liiallinen silittäminen syö paljon viestimme tehokkuutta. Se voi jopa jättää pois jotain oleellista, tärkeää. Jotain sellaista, mikä kuvaisi meitä juuri siten, kuten me hiljaa haluaisimme. Jokainen meistä toivoo osakseen rehellisyyttä ja kokee avoimuuden tärkeäksi. Luonnollisuus ja aitous ovat ihailtavia. Miksi siis suotta silitämme aitouttamme pois? Ryppy sanoissa, teoissa, paidassa tai poskessa ei ole pahaksi. Tämä ryppy antaa asialle aitouden ja arvokkaan muistutuksen elämästä. Monille tuttu Sampo Linkonevan Karuna-projekti kommentoi mielestäni hienosti liian silitettyä maailmaa. Projekti on kuvaajan onnistunut kommentti liian kauniiksi muokatuille kuville. Löysin samankaltaista silittelyä ja kaunistelua myös omasta työstäni. Koulutuksen yhteydessä käsittelin aiemmin kirjoittamani henkilötarinan uudestaan. Hetken painiskelun jälkeen huomasin, että yhteen kommenttiin tarttuminen olisi avannut minulle oven toisenlaiseen maailmaan. Kirjoitin muistiinpanojani, mutta koskaan tämä yksi merkittävä lause ei päätynyt juttuuni. Siihen olisi pitänyt osata ja uskaltaa tarttua heti siinä hetkessä. Avata ovi ja hypätä sisään. Ovessa luki trauma. Jälkeenpäin käteen jää vain jossittelu, että mitä oven takaa olisi löytynyt, ja kuinka hän olisi tämän oven avaamiseen suhtautunut. Ehkä avoimesti, sillä hän kuitenkin heitti minulle syötin. Mikä meitä siis kiinnostaa? Mitä me itsestämme kerromme ja mitä media meistä kertoo? Teemme valintoja, mitä jätämme pois ja mitä korostamme. Minä korostan jatkossa ryppyistä paitaani, kaivosmiehen kasvojani ja harvoja hampaitani, koska ne kertovat minusta enemmän. Jatkossa avaan myös oven, lukipa siinä mitä tahansa, sillä sieltä voi löytyä jotain sellaista, mitä toivotaan, mutta ei vain uskalleta. "Jälkeenpäin käteen jää vain jossittelu, että mitä oven takaa olisi löytynyt."