Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Eurovaalikone

Ylen pomo Jouko Jokinen kertoo harvinaisen avoimessa haastattelussa, mikä on hänen uransa pahin moka ja millä tyylillä hän johtaa tuhatta alaistaan – ja että hän on nähnyt ufon

Jouko Jokinen kulkee jo tottuneesti Yleisradion käytävillä, vaikka joutuukin vielä usein kysymään assistentiltaan, missä mikin kokoushuone on. –Moi, Jokinen sanoo joka kerta, kun joku hänen tuhannesta alaisestaan kävelee vastaan. Jokinen on nyt runsaan vuoden totutellut uuteen rooliinsa Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaavana päätoimittajana. Hän tuntee ainakin kasvoilta puolet alaisistaan, erottaa Aamu-tv : n studion ajankohtaisohjelmien studiosta, tietää mitä säätoimitus tekee, tykkää olla haastateltavana radiossa, mutta vierastaa edelleen tv-esiintymisiä ja katsoo jo sujuvasti asioita Ylen näkökulmasta. Jokinen on nyt 60-vuotiaana uransa huipulla ja itsekin vähän yllättynyt, kun paikka Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaavaksi päätoimittajaksi äkkiä avautui Atte Jääskeläisen lähdettyä Ylestä myrskyisten vaiheiden jälkeen. Ei Jokinen tällaista uraa osannut suunnitella, kun hän nuorena miehenä puhui itsensä Kuorevesi–Mänttä–Vilppula –lehden kesätoimittajaksi kehaisemalla olevansa seudun lahjakkain kuulantyöntäjä jo kymmenettä vuotta. Tie johti Helsingin Sanomien urheilutoimitukseen ja päällikkötehtäviin, Satakunnan Kansan kustantajaksi ja päätoimittajaksi ja Aamulehden vastaavaksi päätoimittajaksi. Kun Jokinen luuli Aamulehden jo olevan loppusijoituspaikkansa ja mieleen melkein alkoi hiipiä golfin peluu, kykyjenetsijä soitti ja alkoivat neuvottelut Ylen päätoimittajuudesta. Jokinen ottaa kalenteristaan poiminnan kahdelta päivältä. Hän on muun muassa istunut toimituksen päälliköiden palaverissa, käynyt henkilöstön kanssa läpi työtyytyväisyyskyselyä, käsitellyt valmiustoimikunnassa informaatiovaikuttamista, pelannut lentopalloa työeläkevakuutusyhtiö Varman henkilökunnan edustajia vastaan, ollut tv-haastattelussa keskustelemassa suomalaisten peloista ja unelmista, kirjoittanut kolumnin verkkoon ja pitänyt kokousta Ylen johtoryhmän kanssa. Työpäivät alkavat yleensä kello 8–9 ja päättyvät kello 18–19, ellei ole iltamenoja. Usein on. Jokinen kertoo tuntevansa stressiä silloin, jos kiire äityy liian kovaksi. –Joku somekohu voi yhtäkkiä viedä päivästä monta tuntia. Niitä pärskähdyksiä on alvariinsa. Pomoa tarvitaan kahteen asiaan Pomona Jouko Jokinen haluaa välttää joka paikassa hääräämistä, sillä hänen mielestään pomoa tarvitaan kahteen asiaan: näyttämään suuntaa ja hoitamaan ikäviä asioita. –Pikku asioihin puuttuminen on huonointa johtamista. Entinen alainen Aamulehdestä arvioikin Jokisen johtavan johtamatta. Hän itse ilmaisee saman asian tavalla, joka tiivistyy lauseeseen: anna alaisten keksiä ideasi. Jokinen sanoo tärkeimmän oivalluksensa johtamisesta olevan sen, että luota ja anna ihmisille tilaa. Pahimman mokansa johtajana Jokinen tietää heti, miettimättä. Se oli vuonna 2005 Satakunnan Kansassa ja Jokinen nimeää sen isoksi, strategiseksi virheeksi. Satakunnan Kansan kustantajana hän oli tekemässä linjauksia digitaalisesta mediasta. Usko oli vahva siihen, että kunhan verkkopalveluun vain saadaan tarpeeksi sisältöä ja kävijöitä, torille kyllä tulee kauppiaita eli ilmoittajat tulevat perässä. Silloinen Alma Median mediamarkkinoinnin ketjutoiminnan vetäjä, nykyinen Alma Talentin toimitusjohtaja Juha-Petri Loimovuori epäili, ettei kisaa taideta bannereilla eli nettimainoksilla voittaa. Jokinen vänkäsi vastaan, koska ei omien sanojensa mukaan tajunnut, että torin voi perustaa kuka tahansa, eikä lehdillä ole siihen yksinoikeutta. Jokinen harmittelee nyt, että jos hän olisi silloin reagoinut toisin ja Satakunnan Kansa olisi tehnyt sisältöjä maksumuurin taakse, lehdellä olisi ollut aikaa toimia ennen kuin Facebook ja muu sosiaalinen media toden teolla tulivat. "Jouko, olet kaukana" Loppuvuodesta 2016 Ylessä alkoi velloa Sipilä-gate, jonka yhteydessä muutamia toimittajia ja lopulta myös Jokisen edeltäjä Atte Jääskeläinen erosivat. Työntekijät esittivät julkisuudessa väitteitä, joiden mukaan Ylen johto harjoitti sensuuria ja kovaa johtamistyyliä. Jokinen sanoo, että kun hän marraskuussa 2017 meni Yleen, tilanne oli jo rauhoittunut. –Ei täällä mitään jälkiä siitä enää ole. Kriisi ei ole enää päällä. Sen verran kohu yhä tuntuu Jokisellekin asti, että hän sanoo johdon olevan journalistisissa linjauksissa tavallista huolellisempi. Kohu vaikutti myös toisella tapaa. Poliitikot eivät tohtineet ottaa yhteyttä Jokiseen pelätessään, että heitä syytetään yrityksistä vaikuttaa Ylen uutisointiin. –Jouduin oikein kehottamaan heitä yhteydenpitoon. Oltuaan talossa pari kuukautta Jokinen sopi palaverin pääministeri Juha Sipilän (kesk.) kanssa. –Halusin käydä hänen kanssaan läpi sen, että aloitamme puhtaalta pöydältä. Jokisen mukaan hän ja Yle eivät joudu niinkään poliitikkojen vaikutusyritysten kohteeksi, mutta hyvinkin paljon trollauksen, informaatiovaikuttamisen ja somesta pursuavan negatiivisuuden kohteeksi. Jokisen epä-älylliseksi ja typeräksi kutsumaa viestiä tulee varsinkin maahanmuuttokysymyksistä. Alaisiltaan Jokinen myöntää saavansa sitä viestiä, että "Jouko, sinä olet vähän kaukana meistä". –Tottahan se on. Minulla on tuhat alaista, enkä ole kaikkia maakunnista vielä edes tavannut. Minun ja toimittajien välissä on tosi monta porrasta. Auts, auts ja auts Jouko Jokinen esittelee näkemyksiään siitä, mihin suuntaan hän haluaa painottaa Ylen toimintaa. Hän tulee sanoneeksi juuri ne asiat, jotka Yle-kriitikoiden keskuudessa saavat ohimosuonet pullistumaan, kun ne tuskittelevat verovarojen turvin toimivan Ylen roolia mediakentässä. –Uutisaiheiden laajentaminen, Jokinen sanoo ja tarkoittaa, että kovia uutisia voi tehdä muustakin kuin taloudesta, ulkomaista ja politiikasta. Niitä voi tehdä myös suomalaisten elämäntapaan ja -tyyliin liittyvistä aiheista. Auts. Yle-kriitikot nimenomaan ihmettelevät, miksi Yle tunkee verovaroin tekemään juttuja ilmiöistä ja elämäntyylistä. Niiden katsannon mukaan se on aikakauslehtien ja myös sanomalehtien ruisleipää tai viihteellistä sisältöä, jota ei yhteiskunnallisen tehtävän nimissä ole tarpeen tehdä verovaroin. Jokinen jatkaa: Nuoriso pitää tavoittaa paremmin. Hän nostaa esimerkiksi Kioskin , jota Yle tekee Youtubeen ja Facebookiin. Auts. Yle-kriitikot nimenomaan kysyvät, miksi suomalaisten pitää verorahoillaan kustantaa sitä, että Yle tekee some-sisältöä suoraan amerikkalaisten jättiyhtiöiden alustoille, niiden liiketoimintaa hyödyttämään. Jokinen listaa vielä kolmannen asian. Hän haluaa, että Yle siirtyy vahvasti televisiosta ja radiosta digitaaliseen julkaisuun verkkoon. Auts. Juuri tätä muut mediat ja Yle-kriitikot pelkäävät. Sitä, että mediaveron turvissa Yle tuo vielä nykyistä voimakkaammin maksutonta sisältöä verkkoon ja vesittää vapaan median yritykset tuottaa uutisia ja muuta sisältöä verkkoon niin, että toiminta kannattaa taloudellisesti, ja säilyttää Suomessa monipuolisen ja riippumattoman median. Avoin kirje edeltäjälle "Yle ja vapaa media toimivat samalla kentällä, mutta meille tuli vahva tunne, että pelaamme eri säännöillä. – – Vapaa media rakentaa oman tulevaisuutensa pääasiassa Ylen kilpailijana. Odotamme ainoastaan reiluutta. Ja odotamme, että omistaja päättäisi, onko Ylen nykyinen "kaikkea kaikille kaikissa kanavissa kaiken aikaa" -strategia kansakunnan kannalta paras." Näin Jouko Jokinen vajaat kolme vuotta sitten kirjoitti avoimessa kirjeessään edeltäjälleen Atte Jääskeläiselle Yleen, kun Jokinen itse työskenteli vielä Aamulehden päätoimittajana. Leppoisanoloisen Jokisen äänensävy hienoisesti kiristyy, kun hänelle lukee otteita hänen omasta tekstistään. Hän puolustautuu sanomalla, että muutama vuosi sitten tilanne oli hankala, koska vapaa, kaupallinen media kärsi arvonlisäveron nostosta ja vaikeasta murroksesta, ja samaan aikaan Ylen rahoitus turvattiin. Jokinen ei emmi lähettää paluupostia mediataloihin. Hän muistuttaa, että Ylen toimintaa säätelevä laki edellyttää, että Yle tavoittaa kaikki suomalaiset. Jokisen mukaan se ei onnistu pelkästään radiolla ja tv:llä. –Uutinen ei ole enää bisnes kenellekään. Sillä ei tehdä rahaa. –Vain uutisten tekeminen kaventaisi Ylen roolin liian kapeaksi, emme pärjäisi pelkästään sillä. Yle on aina tehnyt myös viihdettä ja muuta kevyempää sisältöä. Hän kysyy, miten Ylen roolia paheksuvat mediat, etunenässä Sanoma-konserni ja Alma Media, näkevät Ylen häiritsevän niiden bisnestä. –Jos iltapäivälehdet, jotka ovat Yleä isompia, julkaisisivat sisältöään maksumuurin takana, tilanne olisi toinen, mutta ne julkaisevat kaiken maksutta. Jokinen näkee, että kaupallinen media ja Yle eivät ole kilvassa keskenään, vaan niiden yhteiset kilpailijat ovat ulkomailla: Facebook, Netflix, Google. Sopii kuitenkin ihmetellä, miksi Yle sitten tekee suoraan sisältöä niiden alustoille. Jokinen vastaa tähän: –Teemme someen erittäin vähän ja vähennämme sitä koko ajan. Poikkeuksena on nuorisomedia, koska nuoriso on Youtubessa ja muualla somessa. Jokinen kuitenkin jatkaa sanomalla, että Ylessä pitäisi tehdä rohkeammin valintoja siitä, mitä tehdään ja mitä ei. –Verkossa on sisältöjä, jotka eivät tavoita ketään, hän sanoo ja nimeää esimerkkinä yleiselle tasolle jäävät "keskivälin kirjaamisuutiset"´. Hän kertoo Yleisradion tuoreen toimitusjohtajan Merja Ylä-Anttilan kanssa usein yllättyvänsä, mitä kaikkea Ylessä tehdään: on kokonainen sinfoniaorkesteri, on opetusohjelmia, on Pikku Kakkonen, on uutisia. Ufoja taivaalla? Entisten alaistensa mukaan Jokinen on helposti lähestyttävä eikä ota itseään turhan vakavasti, mitä ilmentää hänen tuore Facebook-päivityksensä. Siinä Jokinen seisoo Helsinki–Vantaan lentokentällä taulun vieressä, jossa on kiinalaiseen horoskooppiin viitaten sian kuva ja teksti: "Happy year of the pig" eli onnellista sian vuotta. Oheen Jokinen on kirjoittanut päivityksen: –Jostain syystä minulla on vahva tunne, että tästä tulee hyvä vuosi. Leppoisasta olemuksesta huolimatta Jokisen syvimmästä persoonasta on vaikea saada selkoa. Hän kätkee sen, mutta kertoo itsestään sen verran, että on nautiskelija, viihtyy hyvin itsekseen ja haluaa kohdella kaikkia ihmisiä samalla tavalla, on kyseessä sitten Björn Wahlroos tai lehdenjakaja. Vastauksella siihen, mitä emme tiedä hänestä, Jokinen yllättää. Hän kertoo nähneensä ufon runsaat kymmenen vuotta sitten. Oli vappu ja Jokisen mukaan taivaalla Helsingin Länsi-Pakilassa lensi kaksi tunnistamatonta, soikeaa valoilmiötä. Jokinen soitti havainnostaan STT:n silloiselle päätoimittajalle Mika Petterssonille , joka nauroi ja neuvoi lopettamaan alkoholinkäytön. Asia vaivasi Jokista niin paljon, että hän soitti vielä seuraavana päivänä Etelä-Suomen ilmavalvontaan, mutta ei saanut sieltäkään selitystä näkemälleen. Jokinen sanoo tapauksen kertovan hänelle, että kaikkea ei maailmassa voi selittää. Yöllistä murehtimista Ylen päätoimittaja Jokisen saavat hermostumaan epäoikeudenmukaisuus ja kahdet puheet. Silloin hän saattaa sanoa kovastikin. Hän kertoo erään katsojan lähettäneen eräälle urheilutoimittajalle hyvin törkyistä palautetta. Kun sähköpostikeskustelu oli jatkunut aikansa, Jokinen päätti sen kirjoittamalla katsojalle: –Tämä kyseinen urheilulaji on niin hieno laji, että se ansaitsee fiksut katsojat. Voitko siirtyä toiselle kanavalle? Jokinen pitää rasitteenaan sitä, että on luonteeltaan murehtija. Jos uni katkeaa kesken yötä, ajatuksissa liikkuu: Miten vanha äiti voi Vilppulassa? Miksi se työntekijä toimi niin? Miten tämä työasia olisi hyvä ratkaista? Hän kertoo tyynnyttävänsä itseään isänsä käyttämällä johtoajatuksella: –On tästä leiväntekijä minua ennen mennyt.