Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Tulospalvelu

Vuodet Kuoreveden Hallissa johdattivat Elina Westergrén-Erkkilän uuteen ammattiin

Muistisairautta ei kenenkään pitäisi joutua kohtaamaan yksin. Tämä on kantava teema sosiaaliohjaaja Elina Westergrén-Erkkilän vuoden 2018 lopulla ilmestyneessä, lapsille suunnatussa esikoisteoksessa Pupukin muistipulmat – Miten kerron lapselle isovanhemman muistisairaudesta . Pupukki eli kuvitteellisen pehmopupuperheen isoisä on teoksen päähahmo, jonka muistisairauden etenemistä kuvataan. Kirjassa on kuusi tarinaa, jotka avaavat vakavaa aihetta niin perheenjäsenten kuin muistisairaan ihmisen itsensä näkökulmasta. –Olen tehnyt kirjan pupuhahmoista tyypilliset muistisairausperheen edustajat, jotta jokainen voisi tunnistaa heitä lähipiiristään. Muistisairauteen liittyy paljon hämmennystä, epätietoisuutta ja huolta. Muistisairauksista kärsii Suomessa lähes 200 000 henkilöä. Yhteiskunnassa voitaisiin Westergrén-Erkkilän mukaan korostaa vieläkin enemmän muistitutkimusten tärkeyttä ja ammattilaisten ja perheenjäsenten tuen merkitystä. –Teos on tarkoitettu apuvälineeksi vanhemmille, isovanhemmille ja lastenhoidon ammattilaisille. Sen kautta on mahdollisuus keskustella lapsen kanssa tämän isovanhemman muistisairaudesta. Pupukin tarina pohjautuu periaatteisiin, joita muistisairaiden ihmisten hoidossa noudatetaan. Kohderyhmiä on yllätyksekseni ilmaantunut enemmän kuin olin osannut ajatella. Westergrén-Erkkilä kertoo, että elämä muistisairaan ihmisen kanssa tapahtuu tässä hetkessä. Tulevaisuutta ei kannata alkaa pelätä. –Se tulee sitten, kun se tulee. On tärkeä olla aito. Muistisairas ihminen on tärkeä kohdata ystävällisesti ja tasavertaisesti. Hänelle ei tarvitse esittää mitään vaan voi olla oma itsensä. Westergrén-Erkkilä perheineen muutti Kuoreveden Halliin 1980-luvulla. Hänen miehensä oli työssä Patrialla, ja hän itse toimi fysioterapeuttina. –Työskentelin Mirja Waulun Fysikaalisessa hoitolaitoksessa ensin Hallissa, sitten Mäntässä. Westergrén-Erkkilän asiakkaina kävi paljon pitkäaikaissairaita. Heidän joukossaan oli myös muistisairaita henkilöitä. Tosin he eivät tulleet hoitoon muistiongelmiensa vuoksi, vaan heillä oli monenlaisia toiminnallisia vaivoja. –Silloin alkoi kyteä ajatus, että pitäisi saada paljon laajempaa käsitystä ihmisestä ja hänen toimintakyvystään. Niin 1990-luvun puolivälissä muutimme Tampereelle, missä opiskelin sosiaaliohjaajaksi. Valmistuttuani aloin kehittää ja tuottaa palveluita muistisairaille ihmisille ja heidän läheisilleen. Sitä työtä tein parikymmentä vuotta, ja nyt olen ollut kaksi vuotta eläkkeellä. Muistisairautta Westergrén-Erkkilä pitää suurena salaisuutena. Jokainen asiakas on erilainen, samoin hänen taudinkuvansa ja sen eteneminen. –Elämä on kuin ympyrä. Kun sairaus tulee, se ei täytä koko ympyrää, vaan elämää eletään kuten aiemminkin niin pitkälle kuin voidaan. Ei pidä ajatella sitä, mitä omainen ei enää osaa, vaan tehdään sitä, mikä on hänelle tärkeää ja mistä hän pitää. Silloin kaikki saavat onnistumisen kokemuksia. Westergrén-Erkkilän mukaan muistisairaalla ihmisellä voi olla monta hyvää vuotta edessä ilman että toimintakyvyn hidastuminen suoranaisesti näkyisi. –Tärkein viestini on, että kun muistisairaus tulee, siihen voisi suhtautua ihan tavallisena eikä sallia itselleen, että vajoaisi kaaokseen. Esimerkiksi lastenlasten ja muistisairaan omaisen yhteinen aika voi muodostua kivaksi, sillä lapset osaavat suhtautua asioihin konstailematta. Asiat sujuvat, kun läheisenä oppii katsomaan toisen taantumisen merkkejä sormien välistä eikä vaadi täydellistä suoritusta, ei sairastuneelta omaiselta eikä itseltään. –Kun alussa ollaan avoimia, rehellisiä ja myönteisiä, se auttaa pitkälle. Sen huomaa niistä, jotka ovat saaneet rakkautta. Rakkaus kantaa. Westergrén-Erkkilä kutsuu itseään Muistimummoksi. Häntä voi tavata Mänttä-Vilppulassa torstaina 28. maaliskuuta keskustan Kulma-kirjakaupassa ja -kuvapisteessä sekä Mäntyrinteen palvelutalossa Kolhossa.