Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Tulospalvelu

Kääntäjän matkassa

Muistan jokaisella ulkomaanreissullani Leena Pirhosta , ihanaa enkunmaikkaa Mäntän lukiosta. Ja sillä haikeudella, etten vasta-alkaneena keskikoulaisena – sittenkään – valinnut pitkää englantia. Neljännen luokan olin melkein koko talven sairaana. Kaikenlaista flunssaa ja kremppaa riitti niin paljon, että lopulta jo löytyi petipaikka hyvän hoidon kanssa Hietalanniemestä eli sieltä sairaalasta. Sairaalassa ihastuin sydämellisen kirjastotädin palveluiden takia moniin ikimuistoisiin kirjoihin. Niin. Se pitkä enkku. Aloin miettiä ensimmäisellä luokalla, etten taida tarvita englantia oikein mihinkään. Enhän ollut matkustanut kertaakaan edes Ruotsiin saatika maihin, missä puhuttaisiin englantia. Valitsin siis pitkän saksan. Ja olihan se aluksi vaikeaa! En oikein malttanut lukea läksyjä ja arvaahan sen, miten siinä sitten aina rima heilui etten saanut ehtoja. Jostain syystä lukiossa kieli alkoi luistaa. Yhtäkkiä ymmärsin ja oppiminen tuntui vaivattomalta. Vaikka aloitin samaan aikaan vielä lyhyen venäjän ja englannin. Ruotsiahan opiskelin jo Savosenmäen koulun kolmannelta luokalta lähtien, nimellä Siv. Vanhemmiten olen opiskellut lisää kieliä: swahilin alkeet Tansanian matkaa varten, italiaa Rooman matkalle, latinaa, hepreaa ja kreikkaa teologian opinnoissa, ruotsia asumalla Etelä-Taalainmaalla ja saksaa kansainvälisenä puutarhaharjoittelijana Etelä-Saksassa. Uusi tekniikka puhelimissa on tuonut käyttööni Kääntäjän. Sillä oli hauska opetella Tiberiaassa selvittämään mitä elintarvikkeet sisälsivät ja monta muuta. Insinööripoikani opetti edellisen Rooman matkan jälkeen, miten kannattaa ottaa tekstistä valokuva ja antaa ohjelman suomentaa. Niinpä sitten innokkaasti kuvasin kaiken mahdollisen. Ja sain vastauksena kaikkea mahdollista. Vähän niinkuin Savon vuosina opin: vastuu siirtyy kuulijalle. Niin hassuja asioita kone ilmoille sinkaisi. Mutta monta kertaa talonpoikaisjärjellä soveltaen luettuna asia selvisi. Ja kyllähän Ikosen Marjatta sai meidät oppimaan paljon englantia kolmessakin vuodessa. Voi että, oli ihanaa, kun hän antoi minulle oppitunti nimeksi Patricia! Jos sinulla on vielä mahdollisuus opiskella peruskoululaisena tai lukiolaisena kieliä, niin ota oikein tosissaan. Maailmalla on kivempi reissata, kun uskaltaa jutella ihmisten kanssa - tuosta vaan - kielellä kuin kielellä. Se on moro ny! Sirpa Riihimäki Reppureissaaja Juupajoelta