Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Tulospalvelu

Hauraus on meissä kaikissa

Nauvolainen taiteilija Ann Sundholm (s. 1961) tekee löytöjä. Hän kulkee ympäristössään tarkkana, ja kun joku esine näyttää kiinnostavalta, hän noukkii sen mukaansa. –Yleensä niissä on jokin yksityiskohta tai ominaisuus, joka tuo minulle mieleen jotain muuta. Usein näen esineissä maisemallisia elementtejä. Näistä havainnoista lähtee assosiaatioiden kautta ketjureaktio, jossa teen taiteelliset päätökseni. Sundholm on opiskellut muun muassa Turun piirustuskoulussa ja Oslon taideakatemiassa. Opiskelut suuntautuivat kuvanveistoon ja grafiikkaan. Hän on tehnyt myös julkista taidetta, esimerkiksi Helsingin Arabianrannassa on hänen mittava betonityönsä Keidas (2006), jossa kolme suurta leijonaa makailee raukeina vesipuron ympäröimänä. Hän on tyytyväinen, että esimerkiksi Turun piirustuskoulussa opetus lähti klassiselta pohjalta. Kun hiilellä piirsi kipsihahmoja, taiteen peruselementit iskostuivat mieleen ja kehoon. Vaikka nykytaiteessa kaikki tekniset laitteet ovat hyviä välineitä, Sundholm uskoo, että varsinainen taide kumpuaa omasta luovuudesta. – Mittakaavat kiinnostavat minua. Ajattelen, että kaikki pieni sisältää jotain suurta ja päinvastoin. Mäntässä Serlachius-residenssissä Sundholm on löytänyt taas kynän välineekseen. Hän työstää kuulakärkikynällä piirustusta suurelle paperille. Pienistä sentin mittaisista jäljistä on hahmottumassa jotain suurta, kuten taivas, pilvi tai veden pinta. –Tämä on myös jotenkin terapeuttista. Kun toistoja tekevään piirtämiseen syventyy, huomaa pian työn vievän sinua eikä toisinpäin. Tämä muistuttaa vähän sitä, kun syherretään paperille kuvioita pitkän puhelun aikana. Ehkä tällä tekemisellä on juurensa Mäntässä. Viime vuoden vierailun aikana Sundholmiin teki vaikutuksen tehtaasta tupruavat höyrypilvet, jotka muuttivat nopeasti muotoaan. –Juuri niin ajattelen myös eri materiaaleista. Esimerkiksi lasi on hyvin haurasta, se voi äkkiä särkyä sirpaleiksi palaamatta entiseen muotoonsa. Mitä vain voi tapahtua nopeasti, ja se tekee maailman ja sen kokemisen hauraaksi. Se hauraus on meissä kaikissa yksilötasolla ja globaalisti. Myös aika pirstaloituu katoaviksi hetkiksi, ja usein muisto on vahvempi kuin sen synnyttämä hetki. Materiaaleihin Sundholm suhtautuu avoimesti. Hän asettelee mielellään erilaisia asioita yllättäviin konteksteihin ja kaivaa esiin merkityksiä ja uusia ulottuvuuksia. Ne ovat hänen taiteessaan sisällöllinen ja tietoinen ratkaisu. Uutta ei löydy vain ympäristöstä, vaan yllätyksiä nousee prosessien aikana myös omasta mielestä. Sundholmin taide lähtee konkreettisista, usein löydetyistä, esineistä. Hän ei jää kuitenkaan pelkästään esittävälle tasolle, vaan syventää töitään käsitteellisesti lisäämällä esineisiin jotain pientä, joka ohjaa ajatusta yllättävään suuntaan. Hän on työskennellyt paljon toisten taiteilijoiden kanssa, esimerkiksi sellaisissa ryhmissä kuin Salong 3+ ja Vaahtopäät . –Taiteilijan työ on usein yksin puurtamista. Siksi hakeudun mielelläni toisten tekijöiden pariin. Yhdessä tekeminen luo oman taiteen ympärille hedelmällistä verkostoa, ja se auttaa tulemaan ulos ahtaastakin kammiosta. Ryhmätyö on helpommin yhteydessä ympäristöön, ja se luo merkityksiä myös omalle taiteelle. Sundholm on ensimmäistä kertaa residenssissä. Huhtikuun alussa päättyvä vierailu on houkutellut uusia ajatuksia esiin, ja vanhojakin on noussut pintaan. Työrauha on tehnyt tehtävänsä.