Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kirja-arvio: Me humoristiset suomalaiset

Huumorilla höystetty ajankuvaus suomalaisista ja suomalaisuudesta. Tähän lauseeseen kiteytyy Jukka Viikilän lyhytproosateos Suomalainen vuosi (Otava, 2018, 213 sivua). Viikilän teoksessa vuosi alkaa keväästä ja jäiden lähdöstä ja etenee vuodenkierron mukaan kohti talvea ja joulua. Pelkkää vuodenkierron seuraamista teos ei kuitenkaan ole, vaan se kuvaa oivaltavasti tyypillistä suomalaista ja hänen ajatusmaailmaansa. Lyhyet tarinat on kirjoitettu niin kuin suomalainen voi asiat nähdä. Tarinoissa ollaan niin pihalla, tien päällä, metsässä, saunassa, ekstaasissa kuin eksyksissäkin. Ja joka paikassa suomalainen näkee asiat peruspessimistin silmin. Teksteistä tunnistaa jokainen lukija itsensä tai ainakin lukija tuntee jonkun suomalaisen, joka käyttäytyy tai toimii juuri kuten Viikilä kuvaa. Viikilän teoksessa perinteissä pitäytymisen, ankaran työn arvostuksen ja toivottaman kesänodotuksen lomasta pilkahtelevat rakkaus ja intohimo, vaikka taivaalta sataisi vanhoja rättejä. Tarinoissa käydään läpi niin matka mummolaan, parkkiruudun löytäminen, karavaanarit, juhannus, joulu ja monta muuta perisuomalaista asiaa. Viikilän sanoin suomalainen masennus on sitä, että nähdään asiat niin kuin ne ovat. On hirvittävä, mutta kaunis perintö katsoa asioita suoraan. Viikilän teos sopii kaikille, etenkin niille, jotka kaipaavat päiväänsä pientä piristystä ja hymynkaretta suupieleen. Lyhyet tarinat jaksaa lukea, vaikka muuten ei kirjoista innostuisikaan.