Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Runot kuin rumankauniita lihaliemikuutioita

Mänttäläisen Ada Juvosen Riittääkö rakkaus -romaanin päähenkilöt Mari ja Jukka koskettavat aitoudellaan, juuri tällaisia ihmiset ovat, rakastuessaan ja rakastaessaan. Ihmisillä on lisäksi luonteensa ja taipumuksensa, on ympäristö ja olosuhteet, joissa koetetaan kurottaa kohti sitä mikä on valittu ja halutaan. Jo asetelma, jossa raittiustyöntekijä rakastuu juoppoon, tarjoaa kiinnostavan lähtökohdan. Tarina kertoo päähenkilöidensä rakkaussuhteesta lähes 20 vuoden ajalta, aina toisen päähenkilön kuolemaan saakka. Enempää ei kannata itse tarinasta kertoa. Tarina jonka pohjana ovat kirjoittajan oma elämä ja kokemukset, on kirjoitettu tekstilaadultaan sillä tavoin tiheästi, että tapahtumia seurataan tarkasti. Elämänmakuisen kuvan saa varsinkin Marin kokemuksista ja kuva laajenee alusta asti yksityiskohtiaan laajemmaksi katsannoksi Marin ja osin myös muiden henkilöiden elämästä. Tämä kuva on harvinaisen aito ja rehellinen. Parasta romaanissa on juuri aitouden tunne, jonka kirjoittajan kieli pystyy välittämään, tulee tunne että pääsee suoraan elämän keskelle katselemaan Marin ja Jukan elämää. On ylämäkiä, on alamäkiä ja hieman tasaistakin. Tekstin läheisyys ja voima on niin iso, että tämä aihe, juuri tältä kirjoittajalta, olisi ollut yhtä hyvä, ellei jopa parempi, jos se olisi kirjoitettu elämäkerraksi. Läheisen tekstistä tekevä kirjoittajan voimakas läsnäolo riveillä, rivienvälissä ja koko teoksessa, tekee siitä vaikean lukea sitä fiktiona. Samaan aikaan romaanin kanssa ilmestyneen runovihon Rumat rakkausrunot runot, ovat kuin paketillinen rumankauniita lihaliemikuutioita, jotka tiivistävät ne tunteet ja tunnelmat joita romaanissa nousee esiin. Ada Juvosen runot ovat aistillisia, kauniita ja koskettavia mutta myös surullisia, katkeria, sarkastisia ja ironisia. Kuten kokoelman aloittava runo: Erehdys Keskellä Bacchuksen viettelysten, muutama kohtuullisesti tuhottu pullo, miedompaa viinaa, se jo tuntuu tarkoittavan: kyllä hänestä voi vielä terve mies tulla.