Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Keskoslasten äiti ei hylännyt unelmaansa tutkinnosta edes maatessaan sairaalassa: ”Opiskelu on vienyt pakosta ajatukset muualle”

Perhe-elämä, kaksi lasta ja kasvatustieteen maisterin paperit seitsemässä vuodessa on haastava urakka kenelle tahansa. Sitten, kun siihen yhdistetään keskosena syntyneet lapset, äidin vakava raskausmyrkytys ja toisen lapsen parantumaton perinnöllinen sairaus, voidaan puhua jo lähes ylitsepääsemättömistä haasteista. Nämä haasteet eivät kuitenkaan olleet liikaa mänttäläiselle 26-vuotiaalle Hilla Niemiselle , joka juhlii tänä keväänä valmistumistaan Tampereen yliopistosta kasvatustieteen maisteriksi elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen tutkinto-ohjelmasta. – Onhan se hullua, että on ajatellut opiskelua kaiken tämän keskellä, mutta se on ollut minulle omanlainen selviytymiskeino. Opiskelu on vienyt pakosta ajatukset muualle, Nieminen kertoo. Yliopistoon välivuoden jälkeen Nieminen aloitti opinnot Tampereen yliopistossa yhden lukioajan jälkeisen välivuoden jälkeen. Hän oli hakenut heti lukion jälkeen luokanopettajakoulutukseen, mutta ei päässyt. Välivuoden jälkeen vuonna 2012 hän haki ja pääsi bioanalyytikon, sosionomin ja elinikäisen oppimisen sekä kasvatuksen tutkinto-ohjelmaan. Nieminen valitsi kasvatustieteen, koska oli aina haaveillut yliopisto-opiskelusta ja se tuntui kaikista omimmalta jutulta. – Koulutus on yleistä kasvatustiedettä ja antaa laaja-alaiset mahdollisuudet työskennellä muuallakin kuin koulumaailmassa, Nieminen kertoo. Nieminen muutti opintojen perässä Tampereelle, mutta palasi takaisin Mänttään vuoden jälkeen. Niemisen mies Eetu Nikkilä on yrittäjä ja parille oli selvää, että he jäävät asumaan seudulle Nikkilän yrityksen vuoksi. – Huomasin, että voin opiskella myös täältä käsin. Yliopisto-opintoja pystyi suorittamaan suurelta osin verkossa ja tarpeen vaatiessa kuljin bussilla Mäntästä Tampereelle, Nieminen kertoo. ”Kaikki piti olla hyvin” Kandiopintojensa loppusuoralla Nieminen alkoi odottaa perheen esikoista, nyt 3-vuotiasta Ellen Nikkilää . Nieminen oli suunnitellut, että ehtisi tehdä gradunsa loppuun ennen kuin vauva syntyy. Laskettu aika oli kesällä. – Kun kyseessä oli ensimmäinen lapsi, olin varma, ettei se synny ainakaan etuajassa, Nieminen sanoo. Raskausviikolla 30. vauvalla todettiin ultrassa rakenteellinen suolitukos, joka vaati leikkausta heti syntymän jälkeen. Uutinen sai tulevat vanhemmat hämilleen. Kaikkihan piti olla hyvin. Nieminen joutui vuodelepoon, koska lapsen sairauden vuoksi lapsivettä kertyi kohtuun normaalia enemmän. – Graduni kirjoittaminen oli vielä kesken, mutta koska en voinut maata kuin kyljelläni, ei sen kirjoittaminen kannettavalla tietokoneella ollut mahdollista. Onneksi äitini tuli apuun ja kannusti tekemään gradun loppuun, Nieminen muistelee, ja jatkaa naurahtaen: – Minä sanelin ja äiti kirjoitti. Gradu valmistui juuri ennen vauvan sairaalasta pääsyä Gradun työstäminen jatkui, kun Ellen-vauva syntyi vuodelevosta huolimatta yllättäen raskausviikolla 33 ja vietti seitsemän viikkoa syntymänsä jälkeen Tampereen yliopistollisen sairaalan vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolla suolitukoksen korjausleikkauksen jälkeen. Gradun tekstiä Nieminen työsti ja hio yhdessä äitinsä kanssa niin automatkoilla Tampereelle kuin sairaalallakin, aina kun vain oli aikaa. – Gradu lähti tarkistettavaksi juuri ennen kuin Ellen tuli sairaalasta kotiin, Nieminen kertoo. Vaikka gradu oli tehty ja kandin paperit olivat taskussa, eivät opinnot Niemisellä loppuneet siihen. Hän vietti vuoden Ellenin kanssa kotona, kunnes palasi yliopistolle syksyllä 2017 opiskelemaan opettajan pätevyyttä sekä loppuja maisteriopintoja. – Aloin odottamaan Seelaa keväällä 2018, ja ajatuksena oli opiskella loppuun ja saada maisterin paperit ennen hänen syntymäänsä. Toisin kuitenkin kävi, taas, Nieminen kertoo. ”Oli lähellä, etten joutunut itsekin teho-osastolle” Rakenneultrassa Seelalla todettiin sama suolitukos kuin isosiskollaan,minkä todennäköisyys piti olla yhtä pieni kuin voittaisi lotossa kahdesti peräkkäin. Suolitukos yhdistetään myös downin syndroomaan, joten perheellä oli edessään useita kontrolleja vauvan tilan seuraamiseksi. Vauva todettiin kuitenkin normaaliksi kromosomitutkimuksissa. – Syksy oli raskas, ja se vain paheni, kun minä sain raskausmyrkytyksen. Koetin kirjoittaa jäljellä olevat esseet nopeasti pois, mutta tilanne muuttui päivässä niin huonoksi, että vauvan piti syntyä heti keisarinleikkauksella. Veriarvoni romahtivat ja oli lähellä, etten itsekin joutunut teho-osastolle, Nieminen kertoo. Nieminen oli Seelan syntymän jälkeen viikon itse sairaalassa. Seela jäi sinne vielä viideksi viikoksi. Vaikka ajatusten pitäminen kasassa ja esseen kirjoittaminen oli viimeisenä Niemisen mielenpäällä, hän sai esseet kirjoitettua vanhempiensa kannustaessa. – Seelalla todettiin syntymän jälkeen parantumaton perinnöllinen aineenvaihduntasairaus, mikä vaatii säännöllistä ruokarytmiä ympäri vuorokauden ja jatkuvaa huolenpitoa. Vaikka olisin voinut levätä, kun Seela nukkui päiväunia ja isäni oli Ellenin kanssa, pakersin äidin kanssa viimeisen esseen valmiiksi, Nieminen kertoo. – Ja hyvä, että tein sen, vaikka rankkaa on ollut. Nyt voi keskittyä olemaan Seelan kanssa äitiyslomalla ja rauhassa alkaa suunnittelemaan työelämään siirtymistä, Nieminen sanoo. Rankkojen vuosien jälkeen, Nieminen saa vihdoin käteensä kovalla työllä hankitut maisterin paperit. Hän kertoo juhlivansa kotona ystävien ja perheen parissa valmistumistaan sekä osallistuvansa yliopiston järjestämään valmistujaisjuhlaan. Kaiken työn ja haasteiden jälkeen, elämä hymyilee Niemisen ja Nikkilän perheeseen.