Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Olen asunut Mäntässä 4 vuotta ja kuullut sinä aikana kymmeniä juoruja ”kylähulluista” – Mitä Mänttä olisikaan ilman heitä – Kuinka ”hulluja” he oikeasti olevatkaan?

Olen asunut Mäntässä reilut 4 vuotta ja olen kuullut sinä aikana kymmeniä juoruja "kylähulluista". Juorut ovat olleet mitä värikkäimpiä tarinoita ihmisistä – ihmisistä, joita harvat kuitenkaan tuntevat. Mäntässä, kuten varmasti miltei jokaisessa kolkassa, on ihmisiä, ketkä eivät elä ”ihmisiksi”. He elävät valtavirran vastakarvaan. He eivät välttämättä mene töihin, töitä he kuitenkin tekevät. He eivät osallistu yhteiseen tekemiseen. He ovat vähän ”outoja”. Heistä liikkuu huhuja, jos toisiakin. Tarinat värittyvät ja löytävät ihmisten, niiden normaalien, keskuudessa alati uusia värikkäitä piirteitä. He ovat ”kylähulluja”. Mitä nämä ”kylähullut” sitten oikeasti tekevät, vain Luoja sen tietää, mutta uskon, että he elävät elämäänsä, onnellista sellaista – itsensä näköistä. Herään töihin yleensä kuutena aamuna viikossa. Mitä haluaisin tehdä? Haluaisin viettää aamun koirani ja rakkaan kanssa. Päivän aikana haluaisin kirjoittaa. Haluaisin kuvata, pidän kuvaamisesta. Haluaisin editoida, kokeilla, mitä löytyy normaalin takaa. Kuuntelisin vinyylejäni. Näitä asioita haluaisin tehdä. Onnekseni saan tehdä näitä kaikkia. Onnekseni saan viettää päiväni juuri niin kuin haluan. Tässä kohtaa olen onnekas. Onnellisuuteni järjestely onnistuu vähällä työllä. Mutta entä jos näin ei olisi? Tekisin näitä samoja asioita, mutta en heräisi aamulla töihin, vaan heräisin muuten vain. Eläisin vuorokauden rytmiä siten, kuin se milloinkin tuntuisi parhaalta. Todennäköisesti en lipoisi kiharoitani edes suht siedettävään järjestykseen. Tuskin vaihtaisin myöskään paitaani, sillä Fridan paskaiset tassut kuraisi sen kohta kuitenkin uudelleen. Hampaat pesisin, koska yhtään ei ole enää vara menettää. Päivisin minut nähtäisiin kävelemässä epämääräisen näköisenä kamera kaulallani paikoissa, mitkä herättäisivät kysymyksiä. Olisinko kylähullu muiden ”kylähullujen” joukossa? Mänttä ilman ”kylähulluja” olisi maailma ilman persoonia. Maailma ilman luonteita, rohkeutta, ja aitoutta. Kaikki olisivat vain ihmisiksi. Minä olen onnellinen, kylähullu sellainen. Olen onnekas saadessani olla kylähullu, onnellinen sellainen. Luulen, että moni haluaisi elää elämäänsä eri tavalla. Elää sitä omalla tavallaan, mutta sehän olisi hullua. Eikö olekin hullua?