Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Ilmasto ahdistaa

Viime talvena, helmikuussa, havahduin siihen, että ulkona kävellessä näkyi asvalttia paikka paikoin. Tihutti vettä ja lämpötila oli plussan puolella. Talven paukkupakkasista ei ollut tietoakaan ja koko talvi oli ollut täyttä palloilua pääkallokelien ja ajoittaisten kovienkin pakkasien välillä. Pysähdyin miettimään miksi, ja tajusin, että ilmastonmuutos näkyy jo näin konkreettisesti ihan täällä Mäntässä, omassa kotikaupungissani. Asia iskostui mieleeni siinä hetkessä todella selkeästi ja ahdistuin. Aiemmin olin tuudittautunut ajatukseen, että teen jo tarpeeksi ilmastonmuutoksen eteen. Kotonani kierrätetään roskat asiankuuluvasti, ruuantähteet kompostoidaan, pääsääntöisesti kouluun kuljin kävellen ja olin tietoinen omista kulutusvalinnoistani, pikamuoti kun on yksi ilmastoa eniten kuormittava tekijä. Luulin todella tämän riittävän ja ehkä sen takia ilmastoahdistukseni tuntui iskevän niin lujaa ja voimalla vasten kasvoja. Tämän tajuttuni, olin varma etten teekään tarpeeksi ja aloin ottamaan asioista selvää. Tutustuin nollahukkailuun ja aloin seuraamaan erilaisia ilmastoaiheisia käyttäjiä sosiaalisessa mediassa. Päätin tehdä jokaisen ilmastoa auttavan uudistuksen tässä ja nyt. Aluksi uhkuinkin tarmoa sekä intoa koskien omia ilmastotalkoitani ja uusien asioiden oppiminen ja käyttöön ottaminen tuntui jännittävältä. Ahdistus ei kuitenkaan ottanut laantuakseen vaan pikemminkin lisääntyi ja koin, että panokseni maailman pelastamiseen on mitättömän pieni. Tieto omasta tekemisestäni ja tekemättömyydestäni ilmaston eteen lisäsi tuskaani ja tunsin haukanneeni liian suuren palan tätä kakkua. Hätäisenä ja suhteellisen kärsimättömänä ihmisenä itselleni asettamat tavoitteet ja suunnitelmat tuntuivat järkälemäisen suurilta ja loputtomilta. Kun ahdistus alkoi pysyä mukana jokapäiväisessä elämässäni, päätin, että nyt on aika pitää tauko. En hylännyt arvojani enkä palannut entisiin tapoihini, joista olin jo päässyt eroon, vaan tarvitsin vain hetken hengähdystä. Asiaa pohdittuani tajusin, ettei ilmastonmuutoksen hidastaminen ole yhden ihmisen projekti. Päinvastoin se vaatii valtioiden, yritysten JA yksilöiden tekemää yhteistä panostuksia, uudistuksia ja päätöksiä. Kirjoittaja on Mänttä-Vilppulan nuorisovaltuutettu.