Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

KIITOS – eipä kestä

Kiitos, päivää, anteeksi ja näkemiin. Näillä pääsee elämässä pitkälle, opetettiin meillä kotona. Nämä pienet asiat ovat niitä hyviä tapoja, joilla kaikissa kohtaamisissamme kunnioitamme kanssaihmisiämme. Ne opitaan kotona, toivottavasti muistamme ne koulussa ja työelämässä. Läpi elämän. Kiitoksella on tutkitusti iso merkitys työelämässä motivoivana, tekijäänsä arvostavana voimana. Kunhan ei äidy kehumiseksi, se ei suomalaiseen luonteeseen luonnistu. ”Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos”, lauletaan Juicen laulussa, mutta yhdelläkin pärjää, kun muistaa käyttää sanaa ”kiitos”. Useimmiten tuokin on joko ” kiitti”, ” thanks” tai jotain vastaavaa. Kiitos se on kuitenkin. ”Välillä tuntuu, että kiitos sanotaan, kun muuta ei keksitä” Keskustelu on vuorovaikutusta. Arkisessakin juttelussa on eräänlaisia ”sanapareja”, kiitos- sanaan vastataan ” ole hyvä”. Mutta vastaanko enää? Väitän kuulevani tuon tilalla useimmiten ” eipä mitään”, ” ei kestä”, ” mitäs tuosta”. Voiko koskaan kiittää liikaa? Kiitos on yleensä ilmaisu jostain hyvästä, minkä on saanut itselle, esimerkiksi palvelu, muistaminen. Miksi siis mitätöidä se, ” no eipä mitään”? Sehän voi kuulostaa kiittäjästäkin siltä kuin se ei olisi ollut arvokasta, kiittämisen veroista. Vaatimatonta luonnetta vai entisajan suomalaiseen kasvatukseen liittyvää, ei saa pitää numeroa itsestään? Ei taida enää vanhat opetukset ”joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” ja ” kuka sen kissanhännän nostaisi ellei kissa itse” enää onneksi pitää paikkaansa. Välillä tuntuu, että kiitos sanotaan, kun muuta ei keksitä. Tänään viimeksi huvituin itsestäni, kun kassa sanoi ruokaostosteni loppusumman, niin minä kiitin, kun sain laittaa maksukortin päätteeseen. Mistä kiitin? Siitä, että sain vihdoinkin maksaa, uusiotyö eli kauppaostokset taas saatu vihdoin tältäkin päivältä loppusuoralle, että maksu hyväksytään muovilla vai yksinkertaisesti siitä, etten osannut sanoa muutakaan ja jotain kait pitäisi sanoa, vai? Olisiko sen tilalla ”okkei” parempi? Noin niin kuin pontevasti: tästähän minä suoriudun! Vastaamme aika monesti useissakin tilanteissa nykyään kiitos-sanaan kiitoksella. Eihän se sanana kulu, mutta kuulostaa väliin ylenpalttiselta puolin ja toisin kiittämiseltä? No kiitos nyt kuitenkin.