Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Tuoksut vanamon ja varjot veen

Nyt on aika etsiä pikkiriikkiset vanamon kukat ja tuntea nuo ikimuistoiset tuoksut, joista Eino Leino , oikealta nimeltään Armas, runossaan Nocturne , kirjoitti 1903. Tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen. Kauneimmat sanat ja ajatukset, mitä näin heinäkuun alussa nousee mieleen. Luonto kauneimmillaan muistuttaa Luojastamme, joka yhä päivittäin antaa meidän kokea hyvyyttään ja rakkauttaan. Sorsapoikue mökkirannassa, fasaani tienposkessa tai lämpimässä kesäyössä tuulenvireessä keinuva ruishalme. Entäs, jos taas pujottaisinkin pientareelta löytämäni ahomansikat timotein varteen ja sösinkin ne vasta kotona pihakeinussa. Todella ihanaa, että mekin vihdoin saamme juoda aamukahvit tai kirkkokahvit ulkona. Viettää partiolaisten kirkkopyhää laavulla järven rannalla tai pakata kamppeet ja lähteä kultaisen iän virkistyspäivään leirikeskukseen. Kesäisiä hengellisiä kesäpäiviä vietetään ympäri Suomea. Melkein joka viikonloppu on jossain päin koko viikonlopun kestävät ilmaiset juhlat. Itse ehdin piipahtaa Lähetysseuran kesäjuhlilla ja Kirkkopäivillä. Oli mukavaa tavata monia ystäviä vuosien varrelta. Kesäyön hiljaisina hetkinä on hyvä valvoa ja vaikka palailla myöhään kotiin. Tuntea Jumalan taivaan alla iloa siitä, että sen leppeä sini kattaa meidän koko ihmiskunnan unelmat alleen: tähkäpäiden päällä täysi kuu, kesäyön on onni omanani. Meillä Juupajoella kokoonnutaan ensi pyhänä Kansanlaulukirkkoon Karjalaisten toimitaloon Heimolaan, entiseen Petääjärven kansakouluun. Siellä puhtaan luonnon keskellä pohdimme Raamatun tekstein ja lauluin, mitä tarkoittaa Kadonnut ja jälleen löytynyt. Tärkeintä on se, että Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt. Niin kuin kotka siivillänsä poikiansa peittelee , niin hän minut kädellänsä armiaasti suojelee. Äidinkohdussa jo antoi muodon, hengen, elämän, sieltä tähän hetkeen hän huostassansa hoiti, kantoi. Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan. (Virsikirja 270:2) Kirjoittaja on Juupajoen kappeliseurakunnan kappalainen.