Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Vaikka kaikilla teoksilla on oma tarinansa, ovat jotkut tarinat erityisen puhuttelevia

Anneli Turja aloitti maalausharrastuksen syksyllä 2008 jäädessään eläkkeelle. Hän sai silloin lapsiltaan lahjaksi maalaustelineen ja tarvikkeita, koska oli usein puhunut heille toiveestaan aloittaa maalaaminen eläkkeellä. Heti perään Turja liittyi Autere-opiston maalausryhmään ja samana keväänä Mäntän Taideseuraan. Autere-opiston ja Taideseuran kursseilla sekä Svetlana Ruohon ateljeessa on töitä sittemmin valmistunut aikamoisella vauhdilla. Hän maalaa pääasiassa öljyväreillä ja käyttää malleina itse ottamiaan valokuvia. Viime vuosina Turja on opiskellut myös jonkin verran akvarellimaalausta. – Aloitin kukkamaaluksilla, mutta jo pian lempiaiheekseni tulivat lastenlasten kuvat, joita on kertynyt viidestä lastenlapsesta yli kaksikymmentä. Kotonamme onkin mummogalleria töistä, joista en ole raskinut luopua. Myös sisareni lastenlapset ovat olleet aiheina, Anneli Turja kertoo. Tähän sarjaan hän valitsi taulussa, jossa on kuvattu tyttärenpoika kolme ja puoli vuotiaana. Näin Turja kertoo teoksen taustoista. – Olimme lomamatkalla Airistolla, jonne hän oli pakannut traktorin ja muoviautoja hiekkaleikkeihin. Oli kesäkuun ensimmäinen viikko ja hellettä lähes 30 astetta. Rannalla kului aika polskien ja kaupunkeja rakennellen. Rannan tuntumassa oli suuria mäntyjä, joiden varjossa voimme välillä oleilla. Tuuli oli tyyni, ja purjeveneet olivat satamassa, Turja kuvailee. Hän maalasi kookkaan taulun seuraavana talvena Riikka Lenkkerin ohjauksessa Autere-opistossa. Tausta syntyi nopeasti osin palettiveitsellä, mutta pojan maalaus tuotti päänvaivaa. Turja maalasi aluksi hänet valokuvan mukaan pienenä avaraan maisemaan. Tulosta katsellessa yhdessä opettajan kanssa tultiin siihen tulokseen, että lapsi voisi ollakin vähän isompi. – Uudelleen maalaaminen olikin sitten vaikeampaa ja kului pitkiä aikoja, että työ jäi sivuun ja vaivaamaan, koska lapsen mittasuhteet ja näköisyys ei enää kohdannutkaan. Maalasin ja maalasin uudelleen. Lopulta sain työn mieleisekseni, mutta ennen tätä tapahtui eräs mieleen jäänyt vaihe, Turja jatkaa. Hänen veljensä oli sairastunut ja oli jo saattohoidossa kotonaan. Kerran kun hän yhdessä miehensä kanssa olivat palanneet veljen luota ja alakuloisin mielin Turja vielä viimeistelemään pojan kasvoja. – Yhtä äkkiä huomasin, että hän muuttui veljeni näköiseksi. Säikähdin vähän, että mitä olin tehnyt. Mutta asia selvisi pian. Sain puhelun veljeni nukkumisesta pois samoihin aikoihin, Turja kertaa. Hän sanoo yrittäneensä maalata myös muotokuvia lapsista, mutta parhaiksi aiheiksi ovat osoittautuneet lapset erilaisissa puuhissaan kauniiden maisemien ympäröiminä.