Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Loruvartti Kolhossa sai esikoululaiset loruilemaan

Kolhon kirjastossa esikoululaisille järjestetty Loruvartti keskiviikkona 22. tammikuuta aamulla, kesti ehkä jopa kolme varttia. Tekeillä olevasta lorukirjastaan kolholainen runoilija Tomi Voronin luki kymmenkunta lorua. Niissä esiintyi tuttuja paikkoja kuulijoille, lorujen paikannimet kun ovat Kolhosta. Loruissa esiintyy erilaisia metsämytologiasta tuttuja hahmoja. Lisäksi niissä otetaan kantaa, arkisempiin asioihin, kuten oikeaan pukeutumiseen ja vuodenaikoihin, mutta myös tärkeämpiin asioihin, kuten toisten huomioimiseen ja erilaisuuteen. Eräs loruista kuului: "Peikkopojan päähän pamahti juuri/idea, sellainen mahtiajatus suuri/se metsänväen kuulutti, kentälle haali/"Pidetään sellainen, keihäskarnevaali!" Kentän laitaan tuli viiva jonka takaa/ piti heiton lähteä, sen piirsi käsi vakaa/jo ilmassa väreili urheilujuhlan tuntu/kun kasattiin hiekasta voittajankumpu. Kävi ensiksi viivalle pikkuinen hiisi/sillä kannatusjoukkona tonttuja viisi/hiisi uhkui, puhkui ja itsensä kokosi/kun keihäänkärki vain viivalle putosi. Nähtiin heittoja komeita oikein monta/sekä riemua, leikkiä vallatonta/vaan kyllähän leikkikin todeksi muuttuu/ kun isoimmat otukset kisaan puuttuu. Joku karjaisi "Järrrkäle!" kuin itse Räty/mutta ettei vaan tulokseensa nyt pety/taisi voima kadota karjaisun myötä/ei heitosta riittänyt mittamiehille työtä. Vaan haltia paiskasi sellaisen kaaren/että väline ylitti koko Lystisaaren. Ahdin kourasta keihäs kun lähti/sitä väistämään joutui taivaalla tähti. Mörön mieltä hieman hiersi, kun sen/heittämä keihäs, vain kerran maapallon kiersi. Viimein vuorenpeikko vuoroon, se poikittain/heitti, "Sinne katosi!" huusivat toiset kuoroon. Näin päättyi metsässä keihäskarnevaali/pokaalit kaikki vuorenpeikko haali/ei murhetta kenkään kantanut suotta/vaan odotti jokainen, jo seuraavaa vuotta." Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Esikoululaiset kertoivat että lorut olivat kivoja, kun niiden hahmoja jäljitettiin lorujen jälkeen. Voronin oli myös kirjoittanut sanoja paperille ja leikannut ne, jotta esikoululaiset saattoivat koettaa tehdä omia lorujaan. Niitä tehtiinkin esiopettaja Erja-Sisko Tastulan kanssa yhdessä. Esikoululaisilta syntyikin ainakin yksi loru. Voronin on lukenut muutamia kertoja omia lorujaan lapsille. – Lasten reaktiot lorujen kuulemiseen ovat aluksi hieman varovaisia, kun vieras ihminen niitä lukee. Kaikki ovat kuitenkin innolla mukana ja haluavat sitten miettiä itse tehtävään loruun niitä sopivia sanoja, kertoo Voronin.