Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Rakkauden puhuttelussa

” Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.” Näillä sanoilla alkaa ensimmäisen korinttolaiskirjeen luku 13. Siinä samassa huomaan joutuvani rakkauden puhutteluun. Jeesus tuo asian esiin hyvin konkreettisesti sanoessaan, että meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Aika monella meistä on kuitenkin vaikeuksia suostua rakastamaan edes omaa raadollista itseämme. Miten sitten voisimme todella rakastaa lähimmäisiämme Jeesuksen tarkoittamalla tavalla? Siinä eivät auta parhaatkaan sanat ja puheet, jos tuo todellinen rakkaus puuttuu. Oman itsekeskeisyytemme edessä kauneimmatkin sanat jäävät pelkäksi tyhjien tynnyreiden kumisteluksi, joka ei vakuuta sanojen kuulijaa rakkauden aitoudesta. Hiukan myöhemmin samainen korinttolaiskirjeen luku kertoo rakkauden ominaisuuksista seuraavaan tapaan: ” Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa, kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä…” Nuo kaikki rakkauden ominaisuudet näkyivät Jeesuksen elämässä, mutta voivatko ne mitenkään tulla osaksi tavallisen ihmisen elämää? Sitä tässä pysähdyin kyselemään. Samassa mieleeni tuotiin Paavalin sanat roomalaiskirjeessä (5:8) ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” Ajatella, että Jumala rakasti minua niin paljon, että antoi ainokaisen poikansa uhriksi minun edestäni. Olen siis rakkauden arvoinen ja tuo sama rakkaus voi vallata minutkin, kun muistan galatalaiskirjeen sanat (2:19-20) ”Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” Hän, Jeesus, siis tekee minullekin mahdolliseksi todellisen rakkauden ilmenemisen elämässäni. Raino Mustonen Mänttä-Vilppulan seurakunta