Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Melkein insinööri jo syntyessään

On ihmisiä, jotka eivät oikeastaan missään vaiheessa tiedä varmasti, mitä he haluavat isona tehdä. Sitten on niitä ihmisiä, joille ainakin uran suunta on selvä lapsesta lähtien. Kolhosta kotoisin oleva Reijo Alander kuuluu näihin jälkimmäisiin. – Meillä oli Kolhossa pieni maatila. Isä kävi Mäntässä voimalaitoksella töissä ja teki sen lisäksi koko ajan putkitöitä kaikki vapaa-ajat ja lomat. Olin hänen hanttinaan niin pienestä kuin muistan ja jo silloin opin miten tärkeää on oppia tekemään töitä omilla käsillään. Noista töistä on koskaan saanut varsinaisesti palkkaa, mutta sain aina rahaa tarpeellisiin menoihin, Alander muistelee työuransa alkumetrejä. Poika kävi keskikoulun Haapamäellä ja pääsi heti sen päätyttyä kesätöihin Mäntän voimalaitokselle. Hänen ensimmäinen pestinsä oli eristäjä Heimo Hietakoiviston apurina toimiminen. – Tuon ajan ammattimiehet olivat sodankäyneitä miehiä ja työyhteisössä oli näin myöhemmin ajatellen aistittavissa hyvä ryhmähenki. Tuo toverihenki piti sisällään myös huumoripohjaisen nuorten nöösien kouluttamisen. Meidät pojat pistettiin hakemaan varastolta mitä ihmeellisempiä tavaroita ja varastomiehet olivat mukana juonessa, mutta eipä tuosta jäänyt millään tavalla pahaa makua suuhun, koska juoksuttaminen ei ollut ilkeämielistä, Alander kertoo. Voimalaitokset olivat silloin ja ovat edelleen vaarallisia paikkoja ja siksi eritoten nuoria opastettiin työturvallisuudesta hyvin tarkkaan. Myös voimalaitoksen organisaatio oli rakennettu niin, että riskit minimoitiin. Paikkaa johti ylikonemestari, jolla piti olla koulutuksen lisäksi usean vuoden kokemus höyrylaivoilla. Sillä kokemuksella paikat olivat aina kunnossa, eihän laivaankaan ennen seuraavaa satamaa voinut suurempaa remonttia tehdä. – Ensimmäisessä palkallisessa työpaikassani sain liksaa 2,45 markkaa tunnilta. Elettiin vuotta 1966 ja silloin tehtiin muistaakseni viimeistä vuotta töitä myös lauantaisin, Reijo Alander kertoo. Sen kesän jälkeen hän pääsi Huberille nuoremmaksi asentajaksi ja hän pitää myös sitä harjoittelun kannalta mainiona paikkana. Sekään ei haitannut, että peruspalkka pieneni. Silloin tehtiin töitä urakalla, joten tilipussi oli lopultaan paksumpi kuin aiemmin. Näin oli aivan konkreettisesti, sillä siihen aikaan palkka maksettiin käteisellä ja rahat oli laitettu paperisen kuoreen. Tästä tavasta luovuttiin vasta 70-luvun alkupuolella, jolloin palkat alettiin maksamaan pankkitilille. – Noissa hommissa olin aina armeijaan saakka ja sieltä pääsin suoraan tekuun Helsinkiin opiskelemaan. Valmistuin LVI- inssiksi vuonna 1973. Valmistumisen jälkeen jatkoin Huberilla kolme vuotta. Yksi Mänttään suuntautunut keikka venähti sitten neljäksitoista vuodeksi ja sen jälkeen olin hetken Jyväskylässä, jonka jälkeen perustin vuonna 1994 oman firman. Nyt on taas oltu jokunen vuosi tällä Mäntässä ja tällä kertaa eläkeläisenä, Reijo Alander päättää.