Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Yhteistyössä ON voimaa

Kesäviikonloput – ne tuppaavat täyttymään valmistujaisista, häistä, festareista, puutarhajuhlista sun muista kinkereistä. Suurimmat yleisöryntäykset maassamme voidaan nähdä isoimmilla musiikkifestareilla sekä Ed Sheeranin keikoilla. MM-ralliakin päristellään tällä viikolla. Jos ihmismassat hirvittää, niin onneksi löytyy myös pienempiä ja intiimejä tapahtumia. Tänä vuonna ollessani keikkavapaalla viikonlopulla omista bändikuvioistani, oli edessäni suuri valinnan vaikeus: osallistuako uusmänttäläisenä MOM-viikonloppuun vai Äänekosken alkuperäiskansalaisena Keitelejazzeille. Äh, miksi ne ovat samana viikonloppuna. Pohdin kuukausia, miten menetellä. Viime vuonna näihin aikoihin takanani oli pitkä työviikonloppu takana MOM-kansan pyöriessä kuppiloissa pilkkuun asti. Tänä vuonna oli siis Äänekosken vuoro! Viime keskiviikkona saavuin Keitelejazzien bäkkärille ja riipaisin kuudentoista tunnin työvuoron talkoolaisena. Seuraavat päivät olivat lyhyempiä jotta jäi aikaa myös nukkumiselle. Olin saanut varoituksen Keitelejazzin talkooveteraaneilta: viisipäiväinen festari tunnetaan myös huonon huumorin viikkona! Ja totta se olikin: mitä pidempi ja helteisempi päivä oli, sen levottomampaa juttua suusta pulppusi. Tästä huolimatta homma toimi kuin se kuuluisa junan vessa. Pois karisi myös myytti, että supertähtien raiderit ovat vaikeita toteuttaa. J. Karjalainen halusi leikkelettä ja juustoa, järjestyi. Ei ole suurta tai pientä tapahtumaa, joka syntyisi ilman talkoolaisten panostusta. Oli upeaa päästä osaksi Keitelejazz -perhettä, upeaa oli myös, se, että pääsin kuin pääsinkin lauantai-illaksi vielä MOM:iin. "Pidetään toisistamme huolta, järjestetään porukalla juttuja ja ollaan ihmisiksi!"