Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Jorma Loijas sai ensimmäisen palkkapussinsa kymmenen vanhana vastuullisesta työstä

Työvuodet ovat jo takana, mutta rakkain harrastus jatkuu niin pitkään, kun ikää ja terveyttä riittää. Kolholaisen Jorma Loijaksen ensimmäinen kesätyöpaikka oli selviö. Kun on syntynyt 50-luvulla, kasvanut ja elänyt nuoruuden Kolhossa, se työpaikka löytyi tietysti Serlachiuksen Kolhon tehtailla. Siihen aikaa lähes kaikki kolholaiset nuoret menivät kesätöihin sinne osastolle, missä vanhemmat olivat työssä. – Minäkin menin ensimmäiseen työhön isäni osastolle, maa- ja rakennuspuolelle 60-luvun loppupuolella. Työtahti oli siihen aikaan aika leppoista. Tehtiin nurmikoita, siivoiltiin ja oltiin remonttimiesten apuna, Jorma Loijas kertoo. – Vanhaa maalitehdasta muutettiin juuri silloin asunnoiksi ja siellä oli työtä apupojille ihan riittävästi. Muistan edelleen hyvin, kuinka pyöritin vanhanajan tahkoa vanhemmalle ammattimiehelle hänen teroittaessaan osaston kirveitä ja muita teroitusta vaativia työkaluja. Ensimmäisen varsinaisen palkkansa suuruutta hän ei muista. Loijasta oli joka tapauksessa hienoa, kun sai omaa rahaa käyttöön. Seuraavina kesinä Loijas oli työssä myös sahan lautatarhalla, ja lopulta siellä vierähti aikaa vähän kauemminkin. Loijaan mukaan Kolhossa oli siihen aikaan nuorilla helppo kesätyönhakuaika. Kesätöihin pääsi melko varmasti, kunhan vain kävi niitä kysymässä. Itse asiassa tehtaalta saatu ensimmäinen palkka ei ollutkaan aivan ensimmäinen. Tarkemmin pohdittuaan, Loijas muistaa saaneensa ihka ensimmäisen tilipussin kouraan jo kymmenen vuoden ikäisenä. Silloin tehtiin jäätä tukkikuormille Kaijanselälle, ja Jorma Loijaksen pyysi häntä vahtimaan jäädytysmiehiä. Hän sai hommasta palkan ruskeassa kirjekuoressa. Ne rahat taisivat tosin tulla sedän omasta pussista. – Nuoruuteeni kuului jo silloin musiikki. Veljeni ja kahden muun pojan kanssa perustettiin bändi ja alettiin soittamaan. Ensimmäisiä harjoituksia pidettiin mummun ja vaarin kamarissa, ja vaarin putkiradio toimi vahvistimena. Monet putket piti vaihtaa siihen radioon, kun ne ei oikein kestäneet sitä touhua, Loijas muistelee. Myöhemmin 70-luvulla Loijas kävi soittamassa rumpuja oikein kapakkamuusikkona. Hallin Janne oli heidän kahden miehen orkesterinsa vakipaikka. Erityisesti Loijaksen mieleen on jäänyt se, kuinka osalla keikkarahoista ostettiin hieno punainen Helkama-jääkaappi nuoreen perheeseen. – Vilppulaan muuton myötä kävin töissä Fineximin konepajalla, myöhemmältä nimeltään Jaromet. Veljeni Reijo Loijas oli siihen aikaan pyörittänyt pienimuotoista yritystoimintaa, Loijas sanoo. – Hän pyysi minua mukaan yrityksen osakkaaksi sen alettua laajenemaan. Kahteen mieheen toimintaa aluksi pyöritettiin, ja olihan siinä mukana jonkin verran vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Erityisesti tuolta ajalta on jäänyt Loijaksen mieleen, kuinka he ensimmäisenä jouluna tekivät aattona jätekeräystä niin myöhään, että heidät soitettiin tulemaan ripeästi kotiin. Pukki oli ihan pian tulossa. – Toiminta ja yritysmuoto laajenivat ajan myötä huomattavasti, ja firma työllisti useita henkilöitä vuosien ajan. Tehtiin kaikkea mitä työhön kuului. Kouluttauduttiin kuljetus- ja logistiikka-alalle, ja opittiin kantapään kautta kuljetusalaa, Loijas selvittää. – Tänä päivänä KMV Ympäristöhuolto Oy on kierrätykseen vahvasti osallistuva noin seitsemän henkeä työllistävä yritys. Jorma Loijas jäi eläkepäiville yrityksestä neljänkymmenen vuoden työuran jälkeen veljen jatkaessa yrityksen toimintaa. Työvuosia Loijakselle kertyi elämässä kaikkiaan viisikymmentä. Vapaa-aikana hän oli mukana myös Lions Klubin toiminnassa, eikä tässä suinkaan vielä ole kaikki. Se tärkein tulee vasta tämän jutun lopussa. Loijasta pyydettiin vuonna 1975 lähtemään mukaan laulamaan Vilppulan Mieslaulajiin. Hän kieltäytyi päättäväisesti vakuuttaen, että semmoisia kuorolauluja hän ei ala laulamaan, koska sellainen yhteislaulu ei ole häntä varten. Suostuttelut kuitenkin jatkuivat, ja lopulta Loijas antoi periksi, ja meni kokeilemaan miltä homma mahtaisi tuntua. – Taisi se sitten tuntua aika hyvältä, koska sillä teillä ollaan edelleen liki 45 vuotta myöhemmin. Minut sinne houkutellut kaveri jäi itse pian pois kuorosta, mutta minulle mieskuorosta tuli hyvä harrastus ja oikeastaan elämänmuoto, Loijas muistelee. – Siellä elää hieno mieskuorohenki, ja paljon uusia ystäviä on tullut kuorolaisista sekä heidän perheistä vuosien myötä. Kuoroesiintymisiä on tullut vuosien saatossa melkoinen määrä. Kuorolla on myös ollut onni saada aina hyviä kuoronjohtajia, kun tarve on tullut ja näin on jatkuvuus saatu aina toimimaan hienosti. – Aina löytyy myös uusia laulajia kuoron riveihin. Kuoron puheenjohtajana on tullut jo toimittua parikymmentä vuotta. Tästä harrastuksesta ei taida eläkkeelle päästä. Ilmeisesti kuorolaisuus siirtyy myös geeneissä, koska meitä on jo kolmessa polvessa. Hyvä harrastus kerta kaikkiaan. Suosittelen lämpimästi.