Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Tommi Sikiön muistolle

Koko sukumme oli joutunut evakkoon sotien jälkeen ja he onnistuivat ostamaan Juupajoen Hirvijärveltä tyhjillään olleen vanhan Mattila nimisen tilan. Molemmat vanhempamme Arvi ja Hilkka olivat olleet rintamalla, isä sotilaana, kersanttina ja äiti rintamalottana. Mattilassa muodostui isän sekä äidin uusi sodan jälkeinen työntäyteinen elämä ja siihen elämään mekin kasvoimme. Meitä syntyi kuusi sisarusta, ensin kolme veljestä ja sitten kolme sisarta. Sinä Tommi synnyit toiseksi vanhimpana, vajaat kolme vuotta ennen minua, 10.12.1950. Tietysti sinusta tuli minun leikkikaverini ja esikuvani. Toki vanhin veljenikin Timo on arvostuksessani korkealla. Tämän päivän ajatusmaailmassa tuntuu varmasti käsittämättömältä, että 12-vuotias opettaa 8- ja 5-vuotiaita velipoikia ampumaan haulikolla. Mutta turvallisuusohjeet tulivat selviksi ja ovat vieläkin päässä. Samana keväänä me veljekset sitten kohelsimme Luhtaanjoella. Vaihdoimme kiikkerässä veneessä paikkoja niin, että se heilahti ja täyttyi hetkessä vedellä. Muistan kuinka uimataidottomana vajosin jalat edellä pohjamutaan. Hetken päästä tunsin jonkun tarttuvan tukkaani. Olit sukeltanut välittömästi perääni ja näin pelastit henkeni. Teknologian kehitys häkellytti meitä veljeksiä. Huimin tapahtuma ja mielikuvitusta herättävä asia oli ainakin minulle varmasti Sputnik. Rämmimme talvella 1958 isä, Timo ja sinä pellolle illan pimetessä katsomaan sitä ihmettä ja taisi äitikin tulla sinne. Vartuimme pienestä pitäen tekemään maatilan töitä pelloilla, metsässä ja navetassa omien kykyjemme mukaan. Tänä päivänä sitä läntisessä maailmassa halveksitaan ala-arvoisena lapsityövoimana. Itselle siitä ei jäänyt mitään traumoja, päinvastoin olen ylpeä siitä kokemuksesta ja elämän opetuksesta. Tommi, olit rivakka ja nopea tekemään mitä tahansa työtä. Propsin kuoriminen sujui sinulta keväisin koulupäivän jälkeen luontevasti ja isä maksoi siitä taksan mukaisen palkan. Erityistä mainetta saavutit sokerijuurikkaan harvennuskisoissa, joissa voitit vuonna 1960 Juupajoen mestaruuden ja tämä urasi jatkui vielä vuosia. Mäntän maatalousnäyttelyn 1965 yhteydessä Seppälän pellolla saavutit myös menestystä. Tuskin silloin arvasit, että tulet vielä vuosia oman perheesi kanssa asumaan sillä alueella. Tärkeä asia minulle oli yhdessä tehdyt retket luontoon, metsiin, järville, vuorille. Pääsin mukaan näille kylän nuorten retkille nuorimpana vanhempien veljieni ansiosta. Monen järven rannalla teimme tervasnuotiot, keitimme kahvit, paistoimme suomimakkaraa ja söimme äidin joka lauantaina paistamia karjalanpiirakoita. Usein saimme ahveniakin ja äiti teki niistä maukkaat ahvenkukot tai kalakeitot. Tietysti ravustus ja tuulastus olivat meille mieleenpainuvia tapahtumia Hirvijärvellä. Yksi merkittävä asia lapsuudessamme ja nuoruudessamme oli urheilu ja se oli varmasti vapaa-aikamme yksi tärkeimmistä ajanvietoista. Isä entisenä aktiiviurheilijana oli rakentanut meille pihaan hyppypaikan ja hyppytelineet. Hyppäsimme pituutta, kolmiloikkaa, korkeutta ja sitten kun Pentti Nikula oli hypännyt maailmanennätyksen seiväshypyssä, niin seiväshyppy oli ykkösasia. Metsästä kävimme valkkaamassa sopivan paksuisia ja suoria haaparankoja, jotka kuorimme seipäiksi. Olit seiväshypyssäkin paras meistä nuorista kylällämme. Autoistumisen vuoksi me syrjäkyläläisetkin pääsimme helpommin kilpailemaan myös Korkeakosken urheilukentälle. Muistelen, että Tommi olisit siellä 15-vuotiaana hypännyt korkeudessa ikäistesi piirinmestaruusennätyksen. Menestyit hyvin lähes kaikissa yleisurheilulajeissa ja varsinkin hiihto oli sinulle mieluisa laji, jossa pärjäsit. Ja sen sivulajinahan oli mäkihyppy, joka vei paljon meidän aikaa. Palttaan rakensimme hyppyrimäen, josta hyppäsit vaivatta pystyssä yli 16 metriä Järvisen sälesuksilla. Mutta tärkeimmäksi lajiksemme muodostui lentopallo. Vuonna 1973 valmistui Juupajoelle hieno liikuntahalli. Heti sen jälkeen ilmoittauduimme alimpaan lentopallosarjaan. Olit silloin porukan vetäjä ja Juupajoen Urheilijoiden joukkue muodostui lähes pelkästään meistä Hirvijärven nuorista. Sinä muutit opiskelun takia Mänttään ja sieltä löytyi myös työpaikkasi ja siten myös urheiluseurasi löytyivät Mäntästä ja Vilppulasta. Oli mielenkiintoista pelata joukkueitasi vastaan välillä häviten ja joskus myös voittaen. Ellan kanssa vakiinnuitte Mänttään ja molemmilla teillä oli siellä työpaikat, sinulla pankissa ja Ellalla koulutuskeskuksessa. Teille syntyi Jaana ja kummipoikamme Janne . Janne seurasi sinun jalanjälkiäsi lentopallossa. Yhdessä kävitte harjoituksissa ja jopa pelasitte samassa joukkueessa. Muutitte aikanaan takaisin Hirvijärvelle Ellan kotitaloon Järvensivulle ja kasvatitte ohessa lampaita ja kanoja. Sinulla on kolme lastenlasta, Jannen Akseli ja Jaanan Vihtori ja Verneri . Tiedän, että he olivat sinulle erittäin rakkaita ja merkittäviä. Ärhäkkä syöpä sai sinusta nopeasti voiton. Vapun jälkeen saatoimme sinut me läheiset pienellä porukalla raskain mielin Juupajoen hautausmaalle. Mukana oli myös 97-vuotias äitimme. Nyt koronan aikana olen pysähtynyt miettimään asioita ehkä aikaisempaa syvällisemmin. Sinun kuolemasi ja se, että olen ollut nyt 6 viikkoa pojanpoikieni Ollin ja Laurin kotiopettajana on havahduttanut minut. Pojilla, veljeksillä on lähes sama ikäero kuin sinulla ja minulla oli. Samanlaista kisailua, kinailua ja veljeilyäkin se on heillä kuin meilläkin aikanaan oli. Vaikka meidät aika aikanaan vuorotellen jättää, niin voimme olla varmoja, että elämä jatkuu. Veljesi Aapo