Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Mänttäläiset tuulenkaadot valloittivat italialaisen Guido Mitidierin – ”Kuusipuu ei päästä helpolla, kuten ei elämäkään”

Guido Mitidieri pyrkii elämässään ja taiteessaan siihen, että voisi aina sopeutua paikkaan ja aikaan. –Täällä Mäntässä tuulenkaadot puhuttelivat minua, ja valitsin kuusia, koska ne kestävät työstämistä. Olen tehnyt tuntitolkulla oikeita metsätöitä talvisessa metsässä, käyttänyt moottorisahaa, pilkkonut runkoja ja raahannut lähes 50 yli puolen metrin pökkelöä ensin työhuoneelleni ja sieltä kuorittuina ja muotoiltuina jälleen metsään. Veistokset luontoon Mitidieri näkee työssään paljon omasta itsestään. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –En ollut yhtään varautunut siihen, miten rankkaa metsässä voi olla talvella, kun lunta on yli polven. Minusta tuli kuin osa metsää. Halusin tutkia talven vaihtumista kevääksi ja kuvata metsän sydäntä. Samalla olen tunnustellut sisintäni. Kaikki kasvu tapahtuu sydämessä, siksi se on tärkeä. Olen halunnut oppia ymmärtämään, miksi kasvamme ja miksi se tekee välillä kipeää. Puuveistokset saavat jäädä ulos luontoon. Mitidieriä se ei haittaa, päinvastoin. Herkkinä ja paljastettuina ne ovat samoilijoiden löydettävissä ja tulkittavissa. –Niin kuin puu metsässä kasvaa omalla paikallaan, myös minä kasvan ja juurrun. En ehkä niin syvälle kuin puu, mutta kuitenkin. Vieraan kielen ja kulttuurin keskellä ei pysty ilmaisemaan itseään niin hyvin. Siinä mielessä se on kuin olisi luostarissa, ympärillä on yhteisö mutta on aikaa olla myös yksin. Puu opettaa –Puuta työstäessä olen opetellut tuntemaan itseäni. Metsässä olen mietiskellyt ja rukoillut. Tuulenkaadot antoivat vastusta ja pakottivat peräänantamattomuuteen. Minun oli taivuttava kuusen tahtoon, ymmärrettävä, miten sitä saattoi työstää. Ehkä minussa on filosofin vikaa. En kuitenkaan ole opiskellut filosofiaa yliopistossa, kuten äitini ja sisareni, vaan tulin Aalto-yliopistoon opiskelemaan arkkitehtuuria. Olen asunut Suomessa kolme vuotta, ja kun vertaan itseäni siihen, jollainen olin ennen tänne tuloa, huomaan olevani erilainen. Kauneus merkitsee Mitidierille päivittäistä etsimistä ja löytämistä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Jotta voi kohdata kauneutta, tarvitaan tutkimusta ja itsekuria, vähän kuin balettitanssija ei säästä itseään voidakseen liitää näyttämöllä höyhenenkeveästi. Tutkimus tekee minusta kriittisen omaa työtäni kohtaan. Kauneuden edessä koen häivähdyksen ikuisuutta. Voin nähdä silmieni edessä ajallisen muodon, mutta sen tuolla puolen on toinen maailma, jossa aikaa ei enää mitata. Euroopan rakentamista Mitidieri on arkkitehdiksi valmistuttuaan työskennellyt helsinkiläisissä arkkitehti- ja sisustusarkkitehtiyrityksissä. Jatkon suhteen hän on avoimella mielellä. –Minulla on suomalainen tyttöystävä, ja hänen opiskelunsa Aalto-yliopistossa on vielä kesken. Palaan siis Helsinkiin. Saavuin Suomeen 2016. Ihmisiin, ilmastoon, kieleen ja kulttuuriin tutustuminen on ollut Euroopan rakentamista henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Aika näyttää, mitä tulevaisuudella on varattuna meille.