Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Mäntästä tutkijaksi maailman arvostetuimpaan yliopistoon – Suvi Linna-Kuosmasen ura on edennyt etsien ja haasteiden läpi

Miten ihmisen perimä toimii, ja mikä menee pieleen silloin, kun sairaudet kehittyvät? Voisiko jostain lyötyä keino pysäyttää sydän- ja verisuonisairauksien tautimekanismeja? Muun muassa näihin kysymyksiin etsii vastausta Mäntästä kotoisin oleva molekyylilääketieteen tutkijatohtori Suvi Linna-Kuosmanen yhdessä tutkijaryhmänsä kanssa Yhdysvalloissa Cambridgen yliopistossa. Linna-Kuosmasen tie tutkijaksi yhteen maailma arvostetuimpiin yliopistoihin ei ole ollut itsestään selvyys. Linna-Kuosmanen lähti lukion jälkeen 19-vuotiaana Mäntästä opiskelemaan biokemiaa Kuopin yliopistoon. Alavalinnasta hän kiittää silloista Mäntän lukion opoa, jonka avulla ala löytyi. – Biokemiaa oli tarjolla Kuopion lisäksi Oulussa, Turussa ja Helsingissä, mutta Kuopion koulutusohjelma oli ainoa, joka keskittyi ihmisen biokemiaan. Siksi valitsin sen, Linna-Kuosmanen kertoo. Maisterintutkinnon jälkeen Linna-Kuosmanen päätti jatkaa tutkijanuralle ja hakeutui tekemään väitöskirjaa Kuopion yliopiston biokemian laitokselle. Hänen mukaansa asiat eivät kuitenkaan sujuneet toivotusti, joten hän päätti kolmen vuoden jälkeen lähteä ryhmästä, vaikka se olisi saattanut merkitä tutkijanuran loppua. Päätös lähteä oli lopulta oikea. – Onnekseni toinen väitöskirjaohjaajistani, professori Anna-Liisa Levonen , palkkasi minut omaan ryhmäänsä välittömästi. Aloitin väitöskirjan tekemisen uudelleen hänen ohjauksessaan Itä-Suomen yliopiston A.I. Virtanen -instituutissa, Linna-Kuosmanen sanoo. Linna-Kuosmanen tutki väitöskirjassaan sepelvaltimotaudin etenemismekanismeja. Linna-Kuosmasen mukaan tulevaisuudessa näitä mekanismeja voidaan hyödyntää suunniteltaessa uusia tehokkaampia hoitoja, ja varsinaista parannuskeinoa sepelvaltimotautiin. Mekanismien lisäksi Linna-Kuosmanen kartoitti uusia merkkiaineita, joiden avulla tauti voitaisiin havaita varhaisemmassa vaiheessa, ja jotka antaisivat luotettavaa tietoa taudin etenemisestä. – Sepelvaltimotauti on maailmanlaajuisesti yleisin kuolinsyy, eikä siihen ole parannuskeinoa olemassa. Sen hoito on kallista ja diagnostiikka riittämätöntä. Tauti kehittyy kaikessa hiljaisuudessa ja useimmiten sen ensimmäinen oire on sydäninfarkti, Linna-Kuosmanen toteaa. Linna-Kuosmanen väitteli molekyylilääketieteen tohtoriksi viisi ja puoli vuotta myöhemmin väitöskirjan uudelleen aloittamisen jälkeen. Hän siirtyi tutkijatohtoriksi dosentti Minna Kaikkonen-Määtän ryhmään instituutin sisällä ja alkoi etsiä tutkijan paikkaa Suomen rajojen ulkopuolelta. – Uteliaisuudesta päätin tähdätä mahdollisimman korkealle ja mahdollisimman kauas. Sain paikan sekä University of California, Los Angeles’sta (UCLA) että Massachusetts Institute of Technologysta (MIT). – Ei ollut vaikea päättää, kumpaan tilaisuuteen tarttuisin. Tällä hetkellä työskentelen MIT:n Computer Science and Artificial Intelligence Lab’ssa (CSAIL) ja MIT:n sekä Harvardin yliopiston alaisessa Broad Institutessa sydän- ja verisuonitautigenetiikan ja -genomiikan parissa professori Manolis Kellisin tutkimusryhmässä, Linna-Kuosmanen kertoo. Linna-Kuosmasen lähdön Atlantin taakse mahdollisti hänen saama Sigrid Jusélius Fellowship -apuraha. Se on myönnetty tutkimukseen, jonka tavoitteena on selvittää sydämen vajaatoiminnan tautimekanismeja ja löytää uusia diagnostisia merkkiaineita taudin havaitsemiseksi. – Saamani apuraha on Sigrid Juséliuksen Säätiön myöntämä ja sen tarkoituksena on rahoittaa tutkijan ja hänen perheensä muutto-, asuin- ja elinkuluja ulkomailla tapahtuvan tutkimusjakson ajan, Linna-Kuosmanen kertoo. Fellowshipiä voivat hakea kaikki Suomessa väitelleet tohtorit ulkomailla tehtävään lääketieteelliseen tutkimustyöhön. Uusia fellowshipejä myönnetään vuosittain noin 18:lle tutkijalle. – Sigrid Juséliuksen säätiön lisäksi tutkimustani rahoittavat Orionin Tutkimussäätiö, Sydäntutkimussäätiö ja Maud Kuistilan Muistosäätiö, Linna-Kuosmanen kertoo. Linna-Kuosmanen kävi kertomassa omasta urapolustaan keväällä myös Mäntän lukion opiskelijoille. Hän korosti vierailullaan, että uravalinnoille ei ole yhtä oikeaa polkua, vaan jokaisen on löydettävä omansa. – Urapolkuni ei ole ollut suora ja sileä, enkä ole pienestä pitäen tiennyt haluavani tutkijaksi. Oma uratarinani on edennyt askel kerrallaan, oikeaa suuntaa etsien ja suurtenkin haasteiden läpi, Linna-Kuosmanen toteaa. – Uran puolesta etenen edelleen askel kerrallaan, tiede edellä. Tutkijana toivoisin, että kykenisimme tunnistamaan sydän- ja verisuonisairauksissa pysäytettävissä olevia tautimekanismeja – samankaltaisia, joiden ansiosta jo monet syövät kyetään oikeasti parantamaan.